Älkää innostuko, ei täällä toista pientä odoteta vaikka joku saattoi jopa niin erehtyä luulemaan. Kuvan oli tarkoituskin hämätä, mutta vielä tällä kertaa se on vain silkkaa lavastusta. Nyt kuitenkin luvassa on nostalgista settiä MEIDÄN raskausajasta, ja ehkä vielä enemmän isin roolia sivuten.
Pitkään mukana lukeneet ovatkin selvillä hyvin siitä miten meidän pieni perhe sai alkunsa. Ensimmäiset raskausoireet ilmenivät vain viiden kuukauden seurustelun jälkeen. Juuri kun olimme sopineet vasta yhteen muutosta, saimme myös tietää, että tapaamisestamme seuraavana kesänä meitä olisi jo kolme. Turhaan sitä kieltämään ettei tuossa tilanteessa maailma järissyt aika lujaa. Alun shokin jälkeen asiasta kuitenkin oltiin enemmän kuin onnellisia, tunne oli molemminpuolinen, tän oli tarkoitus mennä näin. Meistä tulisi pika vauhtia perhe sekä toisesta äiti ja toisesta isi.
Alkuraskaus ei ollut meillä todellakaan sitä ruusuisinta aikaa. Nikolla oli aika paljon kestämistä, kun siitä onnenhehkuissa hykertelevästä, vasta rakastuneesta naisesta kuoriutui 24/7 oksenteleva hormoonihirviö. Eihän tolla toisella ollut hajuakaan siitä mitä mä pääni sisällä ja kropassani koin. Kuitenkin heti alkuviikoista asti meille kehittyi traditio joka suoritettiin jokaisen raskausviikon vaihteessa, luettiin toisillemme äidin/isän-opasta joka meille ekassa neuvolassa annettiin. Tää oli meille, etenkin Nikolle se konkreettisin tapa pysyä mukana siinä mitä milloinkin kasvavan mahakummun sisällä tapahtui.
Viidentoista viikon pahoinvoinnin jälkeen koitti onneksi seesteisempi jakso. Tunnemyrskyt tosin jatkui synnytyksen jälkeiseen aikaan asti, mutta tietyllä tavalla Niko sai mut takaisin. Haamu-Essi oli historiaa, olin entistä enemmän oma itseni ja energisempi. Raskaus alkoi enemmän ja enemmän näkyä myös ulkoisesti muillakin tavoin kuin ihottumana ja ryytyneenä ulkomuotona. Maha kasvoi viikko viikolta enemmän, ja ensimmäiset potkut tunsin jäähallissa lätkämatsin erätauolla. Niko meinasi varmaan saada slaagin kun mä pomppasin penkistä hihkumaan potkuja kostein silmäkulmin. Oli muuten varmaan näky katsomonaapureille, mutta niin ikimuistoinen hetki meille molemmille. Tuosta illasta lähtien vatsalle puhuttiin, sitä siliteltiin ja ihailtiin yhdessä.
Loppuraskaus sujui meillä sen suuremmitta mutkia ennen laitokselle lähtöä. Hankintoja tehtiin, tulevaa kesää ja uutta tulokasta odotettiin kuin kuuta nousevaa, pinnis kasattiin ja nimiäkin kovasti pohdittiin. Lasketunajan jälkeen alkoikin sitten melkein sietämätön odotus. Nikon työpäivistä tuli pitkiä kun toinen odotti vain puhelua milloin lähtö tulisi. No spontaania lähtöä ei ikinä tullut, kaksi viikkoa melkein kärvisteltiin yliajalla, joista lähes kolme viimeistä vuorokautta synnytysjonossa osastolla. Odotus kuitenkin palkittiin, kun meidän pieni syntyi kesäkuun aamuauringon paisteeseen tippui isikin polvilleen onnesta.
Tottakai raskausaikana meilläkin välillä tuskailtiin sitä miten toinen ei voi puoliksikaan ymmärtää mitä kaikkea äiti yhdeksän kuukauden aikana kokee ja tuntee. Ei tietenkään. Vatsassa lapsi on suorassa yhteydessä äitiin napanuoran kautta, äiti tuntee liikkeet, kärsii lukemattomat vaivat ja vielä 9 kuukauden hautomisen jälkeen pusertaa lapsensa maailmaan, ulos omasta kropastaan. Tietyllä tavalla Nikosta aisti välillä jopa kateutta siitä kuinka mä sain olla just se joka tuntee liikkeet ja potkut sisällään, mutta sitten niistä lukemattomista ei niin ihanista raskausjutuista tuskin yksikään kaksilahkeinen voisi sanoa hyppäävänsä raskaana olevan naisen pöksyihin. Nyt kuitenkin asiaan tulee muutos, sillä seuraavan kerran kun meillä odotetaan, saa isikin odottaa vielä astetta konkreettisemmin. Tuntea ja kokea pienen ihmeen, jakaa liikkeiden tuoman ilon vaikka kesken työpäivän, oppia tuntemaan vauvan rytmin jo masussa – nyt te varmaan ihmettelette mistä mä horisen? Liberon Baby Buzz-rannekkeesta tietenkin.
Libero Baby Buzz-rannekkeet ovat suunniteltu odottaville vanhemmille. Niin äidille kuin isälle, ja tämän molempien käsissä kulkevan rannekkeen avulla on tarkoitus saada isä mukaan kokemaan ja jakamaan raskautta yhä vahvemmin äidin kanssa. Aina lapsen liikkuessa, potkiessa tai vaikka hikan yllättäessä äiti painaa rannekettaan ja näin viestittää isälle vauva juuri liikkuvan, silloin isän ranneke alkaa kevyesti täristä ilmoittaakseen tämän viestin. Näin myös isä pääsee osaksi raskautta vahvemmin ja luomaan sidettä tulevaan pienokaiseen jo hänen ollessa kohdussa. Aika ihana ajatus mun mielestä!
Baby Buzz-ranneke ei ole vielä täysin valmis, mutta siitä on tehty jo prototyyppi joka on ollut vanhemmilla testattavana. Tsekatkaapa tämä ihana video, tämän katsottuani ainakin minä toivon että me päästään testailemaan Baby Buzzia myös tulevaisuudessa! Rannekkeen lisäksi Libero on pannut alulle tärkeän aloitteen, ”Minusta tulee vanhempi”, jonka tarkoituksena on tehdä raskaudesta pareille enemmän yhteinen kuin yksinäinen kokemus. TÄSTÄ pääset sivulle jonne on kerätty aiheesta paljon tärkeää tietoa, ehdottomasti lukemisen ja ajattelemisen arvoinen juttu, liputan täysin!
Libero haluaakin nyt Mamalifen blogeissa innostaa ja synnyttää keskustelua raskaudesta, ja sen jakamisesta puolison kanssa. Kuinka te sen teitte tai teette juuri nyt? Olisiko just sulla heittää hyviä vinkkejä, joista voisi olla apua muille? Kerro omat ajatukset kommenttiboxiin ja jätä perään vielä sähköpostiosoitteesi, niin olet mukana Liberon superhyvän hoitotuotepaketin arvonnassa! Arvonta päättyy 3.5.2015, ONNEA KAIKILLE!
Yhteistyössä, Libero
Yhdessä neuvolat ja ultrat, liikkeiden ihmettely pitkin päivää, viikottain neuvolasta saadun kirjasen lukemista.. Näin meillä raskautta koettiin yhdessä. Kakkosen kohdalla ei edes äiti muista olla niin täysillä raskaudessa mukana, kun elää jo täyttä elämää yhden muksun kanssa :). Kiva arvonta, messissä siinä.
Ensimmäisessä raskaudessa ihasteltiin pienen potkuja massun läpi mutta silti miehelle asia konkretisoitui vasta synnytyssalissa 😀 Toi ranneke olis niin kiva, sais ukonkin enemmän mukaan tähän nykyiseen raskauteen 🙂 Ja voi miten suloinen pieni (ja käytännöllinen) paketti ! Toivottavasti arpaonni osuu kohdalle ^_^
Tuo on kyllä niin ihana keksintö ! Meillä vain niinä hetkinä kun oltiin yhdessä niin kerroin miehelle vauvan liikkeistä/hikasta tms. Yleensä myös makoiltiin yhdessä sohvalla niin, että miehen pää oli mahani päällä niin johan alkoi vauva riehumaan 😀
Me luetaan kanssa aina raskausviikon vaihtuessa äiti ja isäpuoli kirjasta, sekä meillä on kotidopleri niin yhdessä kuuntelemme sydänääniä <3 Myös np-ultra ja rakenneultra olivat miehelle tärkeitä ja huomasi kuinka lapsesta tulee toiselle paljon konkreettisempi <3 susanna.aijanen@gmail.com
T. Odottaja rv21+1
Useimmiten jätän negatiivissävytteiset jutut kommentoimatta, mutta kirjoitan nyt kuitenkin, koska nämä ajatukset nousi mieleen ja joskus kritiikki voi ollakin paikallaan: ihmettelen siis, eikö vain riittäisi että sanoo miehelleen, että vauva liikkuu? Ehkä olen hiukan kyyninen, mutta minusta tuo rannekeidea tuntuu kovin keinotekoiselta yritykseltä. Kun ei se ranteen väriseminen nyt ole lainkaan sama juttu kuin se, että vauva potkii mahassa. Toki kiva, että näitä asioita pohditaan ja isä yritetään tuoda enemmän läsnä raskauteen, mutta enpä itse lähtisi tuollaista ranneketta hankkimaan.
Itse koen asian niin, että mies on raskaudessa läsnä äidin kautta ja koska raskaus useimmiten on naiselle raskas kokemus tai siitä tulee ainakin joitain epämukavuuksia, niin mies voi huomioida naista ja siten heidän yhteiset hetket on sitä yhteistä kokemusta raskaudesta. Meillä mies on iltaisin hieronut, kun minulla on koskenut lantioon ja mies sitoo kengännauhat, jos minusta siihen ei kovin hyvin ole. Mies auttaa ylös sohvan pohjalta tai hakkaa pyynnöstäni aamuyöstä minun jalkaa, kun siinä on suonenveto 😀 Mies myös käy ruokakaupassa, jos minulle tulee jotain mielihaluja illasta. Tietenkään miehestä ei saa vain tehdä ns. palvelevaa orjaa, mutta kyllä meillä ollaan koettu, että paikoin miehen rooli on siinä, että minusta huolehditaan vähän normaalia enemmän. Kai se on sitä läsnä olemista ja se tekee odotusajasta yhteistä. Itse myös kerron miehelleni kysymättä, jos vauva tuntuu olevan vilkkaalla/hiljaisella tuulella. Ensimmäisen lapsen aikaan mies kävi myös kaikilla neuvolakerroilla kanssani, mutta tässä toisessa raskaudessa ei olla koettu sitä tarpeelliseksi.
haeltoss@gmail.com
Meillä ekassa raskaudessa juurikin luettiin samalla tavalla neuvolasta saatua kirjasta sekä tunnusteltiin varsinkin iltaisin potkuja yhdessä 🙂 nyt toisen kohdalla menee enemmänkin siihen että iltaisin seuraillaan potkuja ja mahan liikkeitä sekä kerrotaan tulevalle isoveljelle vauvan elämää mahassa kun ikäeroa ei tule kun 1v11kk niin yritetään sitä totutella isoveljen rooliin 🙂 ♡
Hauska ja mukavan kuuloinen ranneke! Aluksi hämmästelin ja kummastelin rannekkeen järkevyyttä,mutta kuulostaa todella näpsäkältä ja kokeilun arvoiselta tavaralta 🙂
Ihan vaan niin että kerron miehelle usein miltä musta tuntuu olla raskaana ja pyydän kokeilemaan potkuja. Mietitään yhdessä nimiä ja muuta 🙂
Meillä kans mies luki mulle ja masulle joka viikko sitä neuvolan opasta! Ja voi sitä ihmettä kun vauvan liikkeet rupes tuntumaan saati näkymään ulos päin, siinä isiki tais tajuta että joku siellä myllertää! 🙂 loppuraskaudessa isimies pääsi meillä hyvinkin osalliseksi hieromalla joka ilta eukkonsa turvonneita elefanttijalkoja…. 😉
Me kävimme ekaa vauvaa odottaessani yhdessä sellaisella ”kurssilla”.
Itsellä ei vielä tätä onnea ole suotu, mutta vastaan tulevan kummilapseni äipän puolesta 🙂 he käyvät yhdessä kaikissa neuvoloissa, ihmettelevät ensinmäisen raskauden ihmeitä ja muutoksia, sekä käyvät yhdessä ostelemassa vaaville vaatteita sekä välineitä. Isi on tosi ihanasti kokoajan mukana ja selvästi innoissaan, ilo seurata vieressä 🙂
Isä oli mukana tunnustelemassa potkuja mahan päältä ja tuttelimme kaikestta vauvaan liittyvästä 🙂
Ensimmäisessä raskaudessa kävimme yhdessä kaikki neuvolat ja ultrat, kuunneltiin ja tunnustetaan vauvan liikkeitä, keksittiin nimiä jne. 🙂 Seuraavan kohdalla varmasti sama juttu(toivottavasti pian) 🙂 Mukaan arvontaan!
Me käytiin yhdessä neuvolassa ja luettiin myös sitä kirjaa missä kerrottiin mitä milläkin raskausviikolla tapahtuu ja siinä oli isälle myös oma osionsa joka oli tosi hyvä! Sit itse kirjoitin vähän niinku raskauspäiväkirjaa ja innostin isimiestä kirjottamaan myös omia kommentteja sinne
Yhdessä ultrat ja neuvolat. sitten mies aina paineli vattaa ja vauva potki vasten. pusuja vatsalle. <3Onnellinen odotus ja kihlat <3 Ihana kun toinen oli myös yhtälailla mukana. ja nyt tulevassa uskoisin olevan sama homma 🙂
Näin kolmannen lapsen odotusaikana koko perhe on tiiviisti odottamisessa mukana! Aika tuntuu erityiseltä, kun kyseessä on viimeinen kerta odotuksen ihmeellisyyttä. Raskaus ei missään vaiheessa pääse siis ”unohtumaan”, kun ympärillä on niin paljon hoivaajia!
Matkoillaan yhdessä sohvalla tai sängyllä niin, että miehen pää on masuuni päällä 🙂 ihan innoissaan mies kertoo mitä kaikkea kuulee, ku vauva riehuu mahassa <3 lisäksi mies ollu mukana neuvoloissa, ultrauksissa, perhevalmennuksissa ja kaikessa mahdollisessa! Lisäksi kerron päivittäin mitä tunnen ja mitä vauva puuhaa mahassa 🙂 mukana arvonnassa!
Meillä tilanne, että laskettu aika oli ja meni 17.4.. nyt vielä pari päivää ja tiistaina sitten käynnistellään (luultavasti) jos sinne asti menee.. raskausaika on jaettu höpötellen vauvasta ja hänen liikkeistään päivittäin. Usein isikin illalla tunnustelee vauvan potkuja ja liikkeitä hymy huulilla. Kohta päästään nauttimaan vauvasta ihan livenä, ihanaa 🙂
-niina- (s.posti niina.jaas@hotmail.com)
Isän kanssa yhdessä käydyt neuvolakäynnit ovat parhaita! Potkujen tunnusteleminen mahan päältä. Vauva tarvikkeiden ostaminen yhdessä, ja kaikki valmistelu vauvaa varten 🙂 meillä täälä vielä 1,5 kuukautta odotusta jäljellä!
Ensimmäistä odotetaan, ja ensimmäiset neuvolat käytiin yhdessä, ja tietysti ultrissa mies on ollut myös mukana. Liikkeitä ihmetellään yhdessä, ja luetaan myös tuota neuvolasta saatua kirjaa. Ollaan myös juteltu paljon tulevasta, mutta varmaan asia konkretisoituu kuitenkin kunnolla synnytyssalissa.
Isi on mukana höpöttelemässä vatsan läpi ja vauva usein vastaa potkimalla. Myös molempien tunteista ja odotuksista jutellaan paljon.
Meillä nyt esikoista odottaessa ja näin raskauden alkumetreillä tuleva isukki joutunut huolehtimaan enemmän mun syömisistä yms pahoinvoinnin takia. Eiköhän sekin omalla tavallaa konkretisoi mitä on tuloillaa 🙂
Hän myös tulee mukaan neuvoloihin ja ultriin. Aion antaa hänelle tehtäviä raskauden edetessä esim. hankintoihin liittyen. Mies tykkää katsella ja vertailla autonistuimia ja muita ”miehekkäitä” hankintoja <3
Kunpa osuis arpaonni kohdalle! 🙂
Odotan juuri ensimmäistä lastamme avopuolisoni kanssa ja vaikka tämä onkin vasta alussa, on myös poikaystäväni saanut nähdä tulokkaamme kaksi kertaa ultrassa. Hän on myös aina ollut mukana neuvolakäynneillä ja huolehtinut minusta kun pahoinvointi on ottanut vallan. Hän myös kyselee ahkerasti kysymyksiä ”minkä kokoinen se nyt on? minkä näköinen se on? paljonko se painaa? mitenkä se on jo kehittynyt?”. Me olemme poikaystäväni kanssa olleet aina hyvä tiimi ja tieto siitä, että joukkueemme on saamassa vahvistusta, on saanut meidät pelaamaan entistä saumattomammin yhteisen tulevaisuuden puolesta.
Paketti tulisi meille tarpeeseen, rv 28 alkoi juuri. Ensimmäisen kohdalla luimme opasta, josta kirjoititkin sekä isä oli mukana useammassa neuvolassa. Toinen raskaus on sujunut hieman salakavalasti tässä sivussa 🙂
Mukava idea tuo ranneke 🙂 Tämä toinen raskaus menee välillä tässä ohessa kun on esikoinen hoidettavana viikot vierii eteenpäin hurjaa vauhtia. Mies mukana tässä raskaudessa käymässä ultrissa, silettelemällä masua ja juttelemalla vauvalle, Lisäksi hoitaa esikoista kun itse tarvitsee lepoa ja omaa aikaa. Myös ostokset tehdään yhdessä ja mietitään nimeä. 🙂
Onpa kiva tuo ranneke ja hoitopaketti tulisi enemmän kuin tarpeeseen! Meillä odotellaan esikoista 28. viikolla tällä hetkellä, ja oon kyllä yrittänyt ottaa miehen osalliseksi odotukseen kaikin mahdollisin keinoin. Mies on ollut mukana neuvolassa, jotta kuulee siellä kaiken tarpeellisen (ja tarpeettoman :D), lisäksi ollaan käyty kaikki ultrat yhdessä. Ostettiin heti raskauden alkumetreillä Unborn heart-doppleri, joka toimii kätevästi yhdessä iPhonen kanssa, jolloin oon voinut lähettää isille viestillä ”vauvan kuulumisia”, mikäli hän ei ole ollut kotona kuunteluhetkellä. Mies on alkanut myös juttelemaan masuasukille päivä päivältä enemmän ja on saanut jo parin kuukauden ajan nauttia potkuista, joita hänen äänensä selkeästi saa aikaan meidän vauvassa. Oon myös yrittänyt kertoa mahdollisimman hyvin päivän kuulumisista, sillä meillä päivät vaihtelee selkeästi.
Täällä odotellaan esikoista rv21 käynnistyi tänään 🙂 Meillä isäkin tykkää olla mukana vauvanvaate ostoksilla ja kuunnella meidän omalla dopplerilla vauvan riehumista masussa. 🙂 Meillä oli myös isän homma asentaa ja kasata vaunut/pinnasänky/hoitopöytä. Tuleva isä tykkää myös laittaa päänsä mahani päälle ja kuulostella mitä siellä tapahtuu <3 Hän on ollut muutenkin hyvä tuki koko ajan ja kestänyt kettumaiset päiväni kunnialla 😀