Eilen vietettiin meidän perheessä järjestyksessään seitsemättä Nikon isänpäivää. Tässä seitsemässä vuodessa on tapahtunut järjettömän paljon, kun miettii mistä lähdettiin ja kuinka tähän on tultu. Olen mielettömän kiitollinen Nikolle siitä, että hän on toteuttanut mun unelman perheestä – olemalla paitsi upea puoliso, niin myös se kaikista parhain, välittävin, luotettavin, hauskin ja rakastavin isi meidän lapsille. Sitä on haastavaa pukea edes sanoiksi, kuinka onnekkaita minä ja lapset ollaan, että meillä on hänet.
Arjessa Niko näkyy tasavertaisena vanhempana mun kanssa. Vaikka iso osa lapsiperheen metatyöstä ja aikataulutuksista onkin mun harteilla, niin Niko tekee enemmän kuin oman osansa niin lasten, kuin kodinkin kanssa. On valtavan ihanaa, kun isi on kotona nykyään taas ihanan paljon, kun vertaa viime vuoden raksavuoteen. Ihailen Nikossa erityisesti sitä, että vaikka hän tekee päivittäin raskasta fyysistä työtä, niin hän jaksaa olla siitä huolimatta mulle ja lapsille läsnä kotona. Hän on se isi, joka puhaltaa pipit pois, ja häätää iltaisin möröt pois sänkyjen alta. Hän on se isi, joka kertoo lapsilleen monta kertaa päivässä, kuinka rakastaa. Hän on se isi, joka leikkii lastensa kanssa ne hauskimmat leikit, joissa pienet meinaa tikahtua nauruunsa. Hän on se isi, joka jaksaa kannustaa ja innostaa lapsiaan päivästä päivään. Hän on se isi, joka on lastensa suurin sankari ja jokaisen päivän turva ja tuki.
On valtava onni, että oon saanut just Nikon omaksi parikseni tässä vanhemmuus-tiimissä ja saadaan yhdessä kasvattaa meidän maailman tärkeimpiä. Meillä on aina ollut hyvin samanlaiset arvot, myös kasvatuksessa. Toki niitä eroavaisuuksiakin löytyy, ja itse näen nekin vahvuutena, että näkemykset joskus eroaakin, koska siinä meillä on myös mahdollista kehittyä yhdessä ja löytää se kultainen keskitie. Me osataan ja halutaan myös aina puhua kaikesta, ja se onkin meidän vahvuus niin vanhempina, kuin toistemme puolisoina. Halutaan myös lapsille opettaa, että ei ole olemassa asiaa josta ei voisi puhua – varsinkaan isille ja äidille. Mä arvostan ihan mielettömästi sitä, että Niko tekee kaikkensa perhe edellä ja nimenomaan rakkaudesta. Meillä on lasten kanssa mieletön etuoikeus kokea tuo rakkaus ihan joka päivä.
Isänpäivässä toistuu vuosi toisensa jälkeen monet samat elementit. Suuri kiitollisuus iseistä ja erityisesti omien lasten isistä ja omasta isistä. Isänpäivä alkaa myös aina mulla ja lapsilla aamupalan valmistelulla ja lahjojen ja korttien valmistelulla. Isi saa myös aina nukkua pidempään isänpäivänä, ja sitten herätellään laulun, korttien, lahjojen, halien ja pusujen kera. Monesti ollaan aamupäivällä askareltu sitten yhdessä papoille kortteja – niin tänäkin vuonna. Päivä sitten kuluukin pappalakierroksella kahvitellen ja kakutellen iltaan asti – eli yhtä juhlahumua koko päivä!
Minkälaisilla fiiliksillä teillä vietettiin eilen isänpäivää?
x Essi
Seuraa blogiani, Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa + Snapchat: @essipieces.
Tags : ajatuksia, isänpäivä, kasvatus, parisuhde, perhe, perhelifestyle, Rakkaus, vanhemmuus
Jätä kommentti