VIHDOIN! Kauan odotettu uusi sana jota on odotettu kuin kuuta nousevaa. Sana josta mä olen tosi onnellinen, mutta tuo toinen tän peheen aikuinen vielä potenssiin miljoona kertaa onnellisempi. Äiti oli ihan eka sana mikä meidän murun suusta koskaan ulos putkahti. Nyt kuukausien reenin jälkeen on hiffattu että perheessä ei ole kahta äitiä vaan äidin lisäksi sillä parrakaalla hemmolla on ihan omakin kutsumanimi, nimittäin ISI. Viime viikolla se hokattiin ekaa kertaa, ja sen jälkeen se on ollutkin sanoista se ykkönen. Etenkin isin kotona ollessa. Aamulla ekana huhuillaan isiä joka huoneesta, kunnes selkiää että isi onkin jo taas töissä, iltapäivällä jutskaillaan isistä ja höpötellään mitä se isi siellä töissä oikein tekee, lähempänä iltaruokaa isiä käydään huutelemassa ovella josko se sieltä jo tulisi ja illalla kun isi tulee kotiin ei siitä ”ISI, IHI, IZI, ISI…” -höpötyksestä tule loppua. Tottakai ne päivän asiat on käytävä heti läpi, vaikkakin vain isiä hokemalla tiivisti seuraten Nikoa kuin hai laivaa.
Niinkuin sanoin, Niko on tästä sanasta ihan superonnellinen. Se on odottanut tätä niin kauan, äiti-sana tuli jo niin aikaisessa vaiheessa, että taisi tolla toisella jo jossain vaiheessa usko loppua, että onko hänkin Milalle aina vaan ”äiti” myös. Hetki jona tuo sana heitettiin ekaa kertaa ilmoille Milan toimesta, oli tosi herkkis. Molemmilla meillä siinä silmäkulmat pääsi kostumaan, oi näitä vanhemmuuden tähtihetkiä. Milakin oli onnesta soikeana kun niin ylpeänä tajusi oppineensa niin tärkeän sanan!
Selkeästi nyt muutenkin huomaa kuinka Milan sanallinen arkku on alkanut karttumaan hieman nopeampaa tahtia kuin tähän asti. Olihan tää tosin odotettavissakin, että kun ekat tuettomat askeleet opittiin jo vajaa 10kuisena, niin puheen saralla tullaan sitten ainakin aavistuksen jäljessä. Puolentoistavuoden täytyttyä höpöttämisen reenailu on kuitenkin lisääntynyt ihan mielettömästi. Puhetta, äänteitä ja sanoja haetaan jatkuvalla syötöllä, ja kehityksen huomaa joka päivä. Tällä hetkellä sanat mitä meidän pikkumurulta tulee selkeästi ja tarkoittaen ovat – äiti, isi, kukka, kakka, pappa, mummu, ota, anna ja loppu. Omia sanoja jotka me Nikon kanssa ymmäretään Milan sanoessa ovat taas, muumuu eli tutti ja maama eli maito.
Tässä iässä sitä vanhemman näkökulmasta toisaalta toivoisi jo että lapsi osaisi kertoa mitä haluaa, onko jokin hätänä, mihin sattuu tai onko joitain muita tarpeita. Yksinkertaisesti osaisi ilmaista itseään jo tarpeeksi vahvasti, jotta jokaisen osapuolen maltti riittäisi. Tää ikä on nimittäin ainakin meillä juuri se, missä Mila itse turhautuu eniten kun me vanhemmat ei tajuta jotain asiaa mitä hän meille yrittää kertoa, usein useaan otteeseen vieläpä. Turhautuminen näkyy meillä usein kiukkuna tai isona harmituksena. Ja kyllähän sen nyt ymmärtää, onhan se nyt hiton ärsyttävää jos toinen ei ymmärrä mitä yrittää kertoa eikä näin saa asiaansa perille asti. Kyllähän siinä itse vanhempanakin joskus sortuu vajoamaan jopa sinne lapsen tasolle ja itse allekirjoittanut on sortunut mm. siihen että saattaa tiuskaista lapselle takaisin että, ”mikset sä voi jo puhua” – tai jotain muuta yhtä aikuismaista. Sillon on muuten voittajafiilis.
Miten teillä on mennyt, tuliko äiti vai isi ekana? Entä minkä ikäisinä teillä on alettu puhua enemmän sanoja? Entä muodostaa lauseita? Oisko jollain heittää jotain kikka kolmosta, miten saisi lapsen ”huijattua” puhumaan enemmän – tai oppimaan sanoja nopeammin?
Miltsi täyttääkin huomenna jo 1v8kk, voi mun murunen, iso typy! Kiinnostaisko teidän kuulla enemmän neidin kuulumisia? Entä onko herännyt muita toiveita postauksien suhteen?
Tags : kasvatus, kehitys&kasvu, lapsijutut, perhe
Ei mitään käryä miten te ootte tätä puhumisen opettelua tukenu tähän mennessä, mutta ihan perinteinen puhuminen on kaikista parasta harjottelua! Lukekaa, laulakaa ja jutelkaa yhdessä, sanottakaa Milan osottamia/haluamia/tuntemia asioita, jotta tyttö ymmärtää että kaikilla on asioilla n joku kutsumanimi eikä esim. sohva oo pelkkä iso ja pehmee paikka vaan se on sohva jne. sitä kautta lapsi oppii kaikista parhaiten! Varsinkin kun kyseessä on vielä tommone mini joka harjottelee sitä puhumista eikä vanhempi taapero joka tarvis erityistä tukee puhumisen opetteluun 🙂
Se on kyllä ihanaa kun lapsi oppii kertomaan jos on esim pipi jossain, sillä elämä helpottuu huimasti! Esimerkkinä voisin mainita taannoin sairastetun vatsataudin, joka alkoi sillä että typy 1v 8 kk sanoi mulle”mamma, pipi…” ja osoitti vatsaa. Siinä äiti jo aavisti mitä tästä seuraa… valitettavasti. Meillä tyttö höpöttää muutenkin jo superpaljon, nelisanaisiakin lauseita! ”mamma laittaa muumi på!” hän komentaa päivittäin. 😀 paras vinkki varmaan on vaan jutteleminen ja lukeminen, ja asioiden sanoittaminen koko ajan. Siis kaikkialla. Tässä on sänky, nyt luetaan kirjaa… ja jos toinen yrittäö toistaa niin kehut kamalasti ja toistat itekin sanan oikein. Puheen kehitys on tosi yksilöllistä ja se tulee kyllä kun on tullakseen! Meillä vaan on tommonen papupata, vanhempiinsa tullu…
Ihana ☺
Meidän tyttö 1v7kk alkoi kävelemään 1v2kk:n iässä ä,mutta puhe alkoi jo reilusti ennen vuoden ikää.Ensimmäisten sanojen joukossa oli mm.raparperi
Meillä tyttö on tuli helmikuussa sen 1v 8kk ja aikas samalla tyylillä on kehitys tapahtunut! 10kk iässä ruvettiin kävelemään ja puhetta ruvennut vasta viimeisen 2kk aikana tulemaan enempii! Vähän reilun vuoden iässä tuli ensimmäinen ”puhe pyrähdys” missä opittiin muutamia sanoja.. Sitten mentiin pitkään epämääräisellä pälpätyksellä muutamilla oikeilla sanoilla höystettynä!:D Nyt tuntuu että uusia sanoja tulee joka päivä.. Ja huomaan että nyt kun puhetta on ruvennut tulemaan enempi myös itse on ruvennut enempi nimeämään asioita ja toistelemaan kun tyttö matkii kaikki (myös ne huonotkin sanat!:D) perässä! Ja kummasti sitä jaksaa innostua edelleen jokaisesta uudesta sanasta!:D meillä kanssa isi sanaa odotettiin pitkään ja innolla, ihan meinasin herkistyä kun tekstiä luin, tuli niin elävästi mieleen kun meillä se ekan kerran sanottiin!:)
Meidän poika sanoi ekana kans äiti joskus vuoden paikkeilla, isi tulu reippaasti myöhemmin, ehkä saman ikäsenä kun Milalla. Puoltoista vuotiaana meil kanssa alettiin sanomaa enemmän sanoja, ja siitä se lähti tosi nopeesti etenemää. Vähän vajaa 2vuotiaana meillä höpötettiin jo monen sanan lauseita 🙂
Meillä poika oppi kävelemään jo 9 kk ja kaikki sano, että puhe viivästyy tämän takia. Mutta toisin on käynyt, nyt 1 v 4 kk ja sanavarasto on ihan huima! Jos jokin asia häntä naurattaa niin sanoo ”hauskaa”. Ja paljon kolmitavuisia sanoja myös ”paperi, kattila, vispilä jne”. Poika on ihan vauvasta pitäen tykännyt, että luetaan kirjoja yhdessä, voisiko se olla meillä se puhetta edistävä tekijä?
Meillä ekoja epämääräsiä sanoja jo alle 1v, nyt 1v8kk tulee jo kolmea sanaa peräkkäin. Ite puhun paljo tytölle ja toistan jotain sanaa monta kertaa peräkkäin, esim. osotan autoa ja sanon ”auto, onko auto” jne. Ja vielä kun sanoo jonkun sanan tai ”lauseen” niin toistan samaa sanaa vielä uudelleen vahvistamiseksi että kyllä nyt meni oikein (tai ainakin sinne päin 😉
Meillä kans toi liikkuminen on ollut enemmän pop, mutta silti ihan selvästi tullut 9kk iästä ’äitä’, joka joskus menee ihan oikeinkin 😉 nyt yks päivä löytyi se ’isi’ pariin kertaan.. Isi onkin nyt ollut paljon Minin kanssa niin se varmaan vaikuttaa. Sit jotain sanoja on saattanut tulla ehkä kerran, pari, en tiedä meneekö enemmän matkimisen piikkiin ku varsinaisen ymmärtämisen – ehkä kuitenkin. Lamppu (tai ’amppu’) on sellanen sana 😀 ja ’pappa’.
Meille ainakin neuvottiin, että kaikki tekeminen sanoitetaan. Eli jos pukee niin selitetään minkä värinen hanska ja mihin se laitetaan yms 🙂 Ja se tosiaan alkoi tuottaa tulosta aika nopeastikin ! Paljon vaan puhuu ja toistaa sanoja ja kirjojen lukeminen, loruilu ja laulaminen on myös kannattavaa 🙂 Meillä poika alkoi sanomaan sanoja siinä 1,5 vuotispäivän jälkeen ja kahden ja kolmen sanan lauseita alkoi tulemaan siinä vähän ennen 2vuotis päivää. Nyt vähän yli 2veenä oppii joka päivä liudan uusia sanoja ja samalla muodostaa niistä lauseita ! 🙂 Kyllä Milakin oppii nopeasti ja ei vielä ole edes kiirusta 🙂
Meilläkin kävely tuli vasta 1v3kk iäs mut puhe alko paljon aiemmin ja nyt pian 1v9kk ja höpöttää jo jopa 3 sanaisia lauseita ja sanoja on varmaan lähes 100 kpl 🙂 kova neiti muutenkin höpöttää 🙂
Miksi kaikkien pitää vaan tulla tänne kertomaan, kuinka oman lapsen puheen kehitys on ollut todella huimaa ja nopeaa? Peukut pystyyn niille kommenteille, joissa on annettu kannustavaa ja rakentavaa palautetta ilman oman lapsen nostamista jalustalle. Tsemppiä teille sinne! Täälläkin 1v6kk ja nyt alkanu vasta tulla ekoja yksittäisiä sanoja. Kyllä meidän tytöt vielä kerkeää – ei hätää 🙂
Ööö.?Essi kysy muiden lasten puheen kehityksestä?:D