Mä en tiedä ootteko te siellä ruutujen toisella puolen vielä edes kerenneet huomata, mutta täällä on podettu viimeisen viikon aikana aikamoista kirjoitusblokkia. Oon ollut lievästi sanottuna jumissa oman kirjoittamisen kanssa, teksti ei vaan solju niinkuin silloin kun inspiraatio on huipussaan. Vaivaannuttavaa tää on ollut sillä halu postata on ollut suuri ja ideoita jonoksi asti. Muutenkin tää on ihka eka kerta koko mun blogiuran aikana kun tälläisestä luovuuden puutteesta kärsin. Äh tosi rasittavaa, ärsyttävää ja turhauttavaa. Tuskaa lisää kun postauksien väleihin jää päiviä ja tietynlaisesta rytmistä tippuu, etenkin kun on aina kokenut päivittäisen bloggaamisen omaksi tavakseen tehdä tätä. Oravanpyörä on täten valmis ja siitä on hitsin vaikee päästä taas takaisin oikeille urille. Mä oon muutenkin lähes kaikissa asioissa sellainen tyyppi, että se on kaikki tai ei mitään, sama pätee myös bloggaamiseen. Musta ei todellakaan olisi bloggaajaksi joka kirjoittaisi kerran kaksi viikossa, ainakaan nyt kotona ollessa. Saa nähdä mihin tahti menee ensi syksynä kun meillä uusi arki koittaa. Uskoisin ainakin että pidän tästä niin rakkaasta omasta jutustani kynsin ja hampain kiinni, mutta mistä sitä ikinä tietää kun tulevaisuudesta on kyse?
No mutta tarkoitus oli tulla kirjoittamaan meidän viime päivien kuulumisia, sillä täällä blogissa on tosiaan ollut omalla mittapuulla ennätyksellisen hiljaista. Osakseen se johtuu siitä ettei me taideta olla vieläkään ihan täysin opittu pistämään arkea ja kaikkia rutiineja järjestykseen täällä uudessa kodissa. Kotiutuminen on siis vielä vaiheessa, näin ainakin luulisin. Mun bloggausajat on mennyt usein täällä uudessa kodissa ihan harakoille. Läppärin kannen avaaminen on ollut ison työn takana, etenkin kun tuo pikkumimmi on lyhentänyt päiväuniaan ja sen ajan on halunnut käyttää kotihommiin ja pesänrakennukseen. Ehkäpä tääkin tästä tasaantuu, nyt ollaan kuitenkin se eka kuukausi tässä asuttu ja eletty. Paikat on kuitenkin jo ihan siedettävässä kunnossa vaikka mm. verhot puuttuu vielä jokaisesta huoneesta.
Viime aikoin mä oon ottanut myös arki-iltoina enemmän omaa aikaa, käynyt kaunistautumassa, moikkaamassa kavereita ja eilen pyörähdettiin Helsingissäkin. Mä oon vahvasti sitä mieltä että nuo ihan omat jutut ja menot on äidille ihan sikatärkeitä juttuja, jaksamisen ja oman sosiaalisen elämän kannalta. Niistä ihan omista arjen jutuista ei myöskään yhdenkään mamaihmisen pitäisi tuntea tunnontuskia. Oman ajan ottaminen on puhtaasti osa hyvinvointia siinä missä esimerkiksi liikunta, nukkuminen ja terveellien ruokavaliokin ovat. Kun äiti voi hyvin, lapset ja koko perhe voivat myös! Eiks niin? Tästä asiasta mulla on niin vahvat mielipiteet että pitäisi ehkä kirjoittaa ihan oma kokonainen postaus… Viikonloppuna päästäänkin muuten Nikon kanssa molemmat tuulettuumaan, Mila suuntaa pitkästä aikaa yökyläilemään mummilaan. Mä suunnitellen täällä jo ihan täysillä tyttöjeniltaa ”ennakko tupareiden” merkeissä ja Nikolla on kaverin kolmekymppiset. Illasta tulee varmasti mahtavan hauska!
Muuten meillä meille kuuluu kyllä hyvää! Tai ainakin ihan jees jees, jotenkin tosi sellasta hektistä arkea, eli lisää tunteja vuorokausiin kaivattaisiin kipeästi. Nikon tullessa iltapäivällä töistä kotiin, me joko himmaillaan ja tehdään yhdessä ruokaa tai sit mä käyn omilla menoilla/lenkillä ja sit onkin jo ilta. Ensin Mila nukkumaan, perässä Niko ja ollaan ehditty ehkä pari pusua sohvannurkassa vaihtaa. Parisuhdekin on nyt vähän jotenkin saanut ihan liian vähän huomiota. Jotenkin toivoisi nyt kevään tullessa arjen rauhoittuvan edes asteen parin verran. Tosin sekin on luultavasti turha toivo sillä tuo meidän isukki on lähdössä muutaman viikon päästä reissuhommiin. Sekös meitä tyttöjä vähän jännittääkin, vaikka varmasti hyvin pärjätään.
Tää oli kyllä taas sellasta sillisalaattia, lähinnä kirjoitusterapiaa ja asioiden purkamista itselle. Taisi mennä vähän jopa narinan puolelle… Tosi hyvinhän meillä oikeesti menee, mutta arki on välillä vähän tällästä. Varmasti edes joku siellä osaa samaistu jotenkin päin. Suurin osa tuskin sai tästä juurikaan mitään irti, toivottavasti edes viime päivien kuvista on iloa! Tämän postauksen myötä palataan taas normaaliin postausrytmiin, ehkä jopa hieman rivakampaan sellaiseen. Olkaahan siis kuulolla!
Millaista alkukevättä siellä vietetään? Onko samoja fiiliksiä? Hektistä arkea vai seesteisempää menoa?
Tags : ajatuksia, arki, bloggaaminen, fiiliksiä, oma elämä, uusi koti
En ainakaan itse odota, että bloggaajien elämä pitäisi olla jotenkin hohdokkaampaa, hienompaa tai ”parempaa” kuin ei-bloggaavienkaan. Parasta on mun mielestä just sellaiset rehelliset ja tavalliset arkielämän jutut, joskus jollain vähän ekstralla höystettynä. Turhaa siis mun mielestä kannat huolta siitä onko se tylsää, jos joskus onkin vähän sillisalaattia tai ”nariset” jostain. Tää on ihanan tavallinen ja aurinkoinen blogi ja ainakaan itse en ole kertaakaan tullut huonolle mielelle sun postauksia lukiessa vaan päinvastoin! Odotan aina innolla sun juttuja, koska ne piristää omaa päivää varmasti. Toivottavasti jatkat samaan malliin 🙂
En mä ehkä sitä tarkoittanut, tai enemmänkin sitä että kun en oo tottunut kirjoittamaan kauheen negasävytteisiä postauksia kun oon halunnut pitää blogin sellasena hyvän mielen paikkana 🙂 Tosin tälläset arkisen realistiset kirjoitukset lukijoita taitaa eniten kiinnostaa, joten jatketaan näitäkin tulevaisuudessa.
Voi kiitos Matilda, pyrin kyllä jatkamaan aurinkoisen arkisella linjalla jatkossakin 🙂 Kiitos kun luet ja pysyt mukana <3 Kivaa kevättä sinne!
Kyllä se on välillä saatava sitä ”omaa aikaa” ja tehdä just sitä mikä sillä hetkellä tuntuu tärkeältä. Teillä on varmasti paljon siellä meneillään joten älä stressaa, eiköhän se inspiraatio taas löydy 🙂 Ihanasti oot jaksanu kirjoittaa kaiken hässäkän keskellä ja toi teidän koti näyttää niin hyvältä että kyllä siellä on ahkeroitukin. Ihanaa kevättä teille, nautitaan auringosta <3
Voi kiitos Anu kommentista <3 Täytyisi useammin antaa itselle vähän armoa ja vaan vähän hengähtää. Mutta kyllä tää kirjoitusinspis on taas nousussa joten eiköhän täällä taas päivittäin jotain oo 🙂
Samoin sinne, superihanaa kevättä <3
Vai narinaa…PAH! 😀 Tällaset realistiset arkipostaukset on ainaki mun mieleen! Itse kotiäitinä kun tuo on niin tuttua.
Meillä arki on tällä hetkellä onneksi melko seesteistä. Tasaiseen arkeenkin uutta puhtia saa tästä lisääntyvästä valon määrästä ja siitä että kesä on tulossa! Toki parisuhde jää lapsiperheessä helposti ajanpuutteen takia taka-alalle, mutta ainakin meillä jokapäiväiset pienetkin hellyydenosoitukset kantaa jo pitkälle. Ja kymmenen vuoden yhteiselon kunniaksi naimisiinmeno ensi kuussa tuo oman piristysruiskeensa kevääseen <3
Hei ja piti vielä kommentoida teidän kaunista valoisaa kotia ja nuo magnolian oksat<3 mistä niitä saa?
Hyvää keväänjatkoa teidän perheelle!
Hahahah 😀 no ois kai tän voinu vielä vähän enemmän narisevamminkin kirjoittaa 😀 Ihanalta kuulostaa teidän arki, ja onnea häihin mielettömästi. Ikimuistoisia juhlia ja ihanaa kun saatte toisenne jo pitkän yhteiselon jälkeen <3
Öö sain ne ystävältä, ja ne oli ostettu Viherlandiasta. Uskoisin että saa muualtakin kukkakaupoista. Niin ja samoin sinne, mahtavaa kevättä <3
En kyllä kokenut tätä mitenkään narinana:) oot ihanan aito ja sun juttuja on aina ilo lukea! Ja että uskallat kertoa näistäkin asioista…. Teidän uniasioista postausta odotellessa, sitten kun tuntuu hyvältä kirjoittaa:)
No hyvä juttu että tälläisetkin postaukset mahtuu blogiin :)) Joo uniasioista voisinkin kirjoittaa ihan tässä lähiaikoina, tosin ne ei meillä oo ihan mallikelpoisella tasolla joten täytyy vähän miettiä miten niistä kirjoitan 😀
Hei. Mistä teidän ruokapyötä on ostettu? Eikös ole korkeakiilto? Onko ollut teillä kauan? olemme tuollaista meinannut hankkia. Olen kuullut että pinta kuluisi helposti.
Pöytä on Askosta, malliltaan Twist. Korkeakiiltoinen joo, ja ostettiin se tänne uuteen kotiin. Pinnassa näkyy kyllä jo naarmuja kun oikein läheltä katsoo, mutta ei häiritsevästi. Oon kuullut vinkin että korkeakiiltopöytää voisi huoltaa ihan autovahalla ja sitä meinataan kyllä joku kerta kokeilla ainakin meillä 🙂
Tästä nimenomaan sai irti! 🙂 juuri tälläset on niitä missä pääsee enemmän bloggaajan ”pään sisään ” en siis tarkoita noin friikissä mielessä miltä kuulostaa mutta ehkä ymmärsit 😀 meillä on tää viikko ollut kauheaa takkuamista, miehellä pitkät päivät, itsellä flunssa ja vauva ei nuku. Nyt osaa taas arvostaa sitä normaalia arkea ja oon niiiin onnellinen että on viikonloppu!!
Jee kiva, näitä siis voi kirjoitella useammin 🙂 Ehkä mä otan vähän semmosen vähän rennomman linjan jatkossa ja kirjoitan ihan näistä arkisista fiiliksistäkin useammin. Voi ei, pikaista paranemista sinne ja vauvalle parempia unia <3
Onpa kauniin ja seesteisen näköistä kodissanne. Meillä arki on nyt muuttunut täysin, kotona on 6 päivän ikäinen pikkumies. Asunnon kaaostila ja vanhempien mielentila on aikamoisessa kunnossa.
Kiitos :)) Voi että teillä niin pieni tuore paketti, ONNEA TUHANNESTI <3 Ja tsemppiä tuleviin vauvakuukausiin, kyllä se arki siistä rullaamaan lähtee. Ja tuo synnytyksen jälkeinen aika on henkisesti äidille kyllä yhtä myllerrystä, muista omat tunnemyrskyt vieläkin todella hyvin. TSEMPPIÄ <3
Ihana tuo paitasi. Mistä se on?
Ja hei, hieno on myös teidän koti, tykkään! 🙂 :):)
Kiitos, se on Stadiumilta, vähän sellainen tekninen treenipaita 🙂