Aihe joka jakaa äidit aikalailla kahtia. Kun vauva syntyy, mitä tehdään vanhempien lasten hoitokuvioille? Jatketaanko päiväkodissa? Täyspäiväisenä vai puokkarina? Löytyykö lähiseudulta kenties hyviä kerhoja takaamaan virikkeet ja tarvittavat sosiaaliset tilanteet lapselle jatkossa? Minkä ikäiselle lapselle kotihoito äidin ja vauvan kanssa ”riittää”? Sanoisin että riippuu täysin tilanteesta sekä ennen kaikkea lapsesta.
Me pyöriteltiin tätä hommaa paljon Noelin raskausaikana, kun Milalla oli päiväkotitaivalta takana noin vuoden verran. Asiasta juteltiin myös Milan kanssa useampaan otteeseen, ja oli selvää, että tyttö halusi kesäloman jälkeen palata päiväkotiin leikkimään tärkeiksi muodostuneiden kavereiden kanssa. Meidän alueella on ollut pitkään aika supertiukassa hoitopaikat ja sopivaa kerhopaikkaa ei kävelymatkan etäisyydellä ollut, joten myös näiden syiden takia päädyttiin ratkaisuun, jossa reilu 3vee jatkoi päiväkodissa puolikkaana, vaikka itse jäin opiskelujen jälkeen äitiyslomalle. Tähän ratkaisuun ollaan oltu enemmän kuin tyytyväisiä.
Suurimmat syyt kuitenkin siihen, miksi esikoinen jatkaa päiväkodissa, eikä kotihoidossa ovat, että vaikka kotona on tarjolla tarvittavat virikkeet niin täältä ei löydy saman ikäisiä kavereita. Samoin se millainen tyyppi Mila on, ja etenkin tänä vuonna jo ihan iänkin sanelemat tarpeet. Näin sosiaalisesti aktiivinen ja touhukas tyyppi olisi varmasti helisemässä, jos viikot oltaisiin vaan omalla porukalla. Jo kolmeveenä kaverit oli Milalle todella tärkeitä, mutta nyt neljäveenä sitä ei voi edes kuvailla mitä ystävät tytölle merkitsee. Tottakai me nähdään ”omia kavereita” joka viikko muutenkin, mutta päiväkodissa Milalla on ne ihan ”omat tyypit” ja omat jutut ikätovereidensa kanssa. Mun mielestä lapsella on tärkeää olla jo pienestä pitäen niitä ihan ikiomiakin tärkeitä juttuja, joista voi sitten innolla ja ylpeydellä vanhemmille kertoa päiväkotipäivän jälkeen. Tietysti en tiedä, mikä tilanne olisi jos meillä olisi saman ikäisiä lapsia lähipiirissä enemmän? Ehkä silloin ajatukset näistä hoitopäivistä voisi olla erilaiset jos kavereita olisi omasta takaa enemmän?
Tänäkin kesänä Mila lomaili hoidosta reippaat pari kuukautta ja oli kyllä kivaa viettää rytmittömiä viikkoja ja nauttia hitaista aamuista molempien palleroiden kanssa. Kuitenkin elokuun alussa alkoi jo Milan kysely, että milloin päiväkotipäivät taas alkaa ja kavereita oli kuulema jo tosi kova ikävä. Viime viikolla sitten starttailtiin loman jälkeistä arkea ja syksyä yhdessä. Täytyy sanoa, että kesän jälkeen ”arki” tuntuu jo ihan kivalta. Viikkoihin tulee taas selkeät rytmitykset ja päiviin erilainen ote. Tänä syksynä opetellaan taaperoarkea Noelin kanssa kahdestaan parina päivänä viikossa, kun vuosi sitten elettiin vauvakuplassa. Tuolloin Milan hoitopäivät oli aikalailla pesimistä vauvan kanssa ja hengähtämistä, kun imetysmaratonien keskellä ei jatkuvasti tarvinnut olla viihdyttämässä esikoista ja keksimässä toiselle tekemistä. Mila viihtyy ihan älyttömän hyvin ryhmässään ja odottaa hoitopäiviä aina innolla, joita viikossa on muuten kaksi kuusi tuntista päivää.
Mutta kyllä muuten nyt kesän jälkeen nää ekat hoitopäivät on olleet outoja – kotona on niin hiljaista, kun tuo papupata ei ole hölöttämässä jatkuvasti vieressä! Samoin mieleen muistuu taas se, kuinka helppoa elämä yhden lapsen kanssa oli joskus. Kädet riittää ihan eri tavalla ja päivän aikana ehtii jopa tehdä vähän kotihommiakin! Tosin en voi kieltää, etteikö myös välillä tunnu hassulta, kun toinen lapsi on hoidossa ja samaan aikaan toinen on kotona kanssani. Mutta tää homma pelittää meillä hyvin – lapset on tyytyväisiä ja se on tietty pääasia!
Kuinka teillä – kaikki lapset kotona? Kerhoilua? Vai isompi/isommat hoidossa? Miten teillä homma toimii?
Postaus tulevaisuuden suunnitelmista ja siitä kuinka kauan minulla on tarkoitus olla kotiäitinä on tulossa ensi viikolla, joten jos se kiinnostaa niin pysykää kuulolla!
Huomenna on taas jo perjantai, ihanaa alkavaa viikonloppua jo siis <3
Seuraa blogiani, Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa + Snapchat: @essipieces.
Tags : äitiys, kasvatus, lapsijutut, perhelifestyle
Me tehtiin samanlainen päätös, että esikoinen jatkaa hoidossa osapäiväisenä. Hänellä on siellä tärkeät kaverit ja tykkää hoitopaikasta todella paljon. Ollaan oltu kaikki päätökseen tyytyväisiä tässä pian 8 kuukauden aikana. Esikoinen pääsee parina päivänä viikossa leikkimään kavereiden kanssa, välillä tulee viikonkin tauko hoitopäiviin, jotka vaihtelee viikottain ja kyllä hän sillon jo kaipaa kavereita. Alkuun podin huonoa omatuntoa siitä että ”laitan esikoisen muille hoidettavaksi” mutta niinä lukuisina päivinä kun yöunet vauvan kanssa on jääneet tuntiin tai pariin olen tyytyväinen, että esikoinen saa päiviinsä aktiviteetteja ja leikkikavereita kun minusta ei silloin olisi niitä tarjoamaan. Enää en pode syyllisyyttä vaan olen tajunnut, että tämä on meille oikea ratkaisu.
Meillä kaksi isompaa käy seurakunnan kerhossa kaks kertaa viikossa ja itse oon kotona ton pienimmän kanssa aina sillon. Vitsit tuntuu muuten oikeasti hassulle kun on vaan yksi lapsi kotona!! Muistuu ihan mielee ne ajat kun oli pelkkä esikoinen <3
Meidän neljävuotias käy seurakunnan kerhossa kahdesti viikossa. Kotona on lisäksi 1v4kk tyttö ja pari viikkoinen vauva, puuhaa kyllä riittää siis. Kyllä musta yli kolme vuotias jo tarvitsee muutakin kun perus arjen ja varsinkin kun ite oon niin huono keksimään sitä puuhaa ja aktiviteettia.
Minusta päiväkoti on usein yksinkertaisesti paras ratkaisu, jos isompi on yli 3-4v. Kerho 2 kertaa viikossa ei vaan kaikkien lasten kaverin ja ohjelman tarvetta täytä, eikä niitä edes kaikkialla ole. Puistoissa ei yli 3-vuotiaita hirveästi näy ainakaan meilläpäin.
Esikoinen 3v jää kotiin kun vauva syntyy lokakuussa. Jyväskylässä hoitopaikat on niin tiukassa, että mielelläni annan paikan perheelle joka sitä tarvitsee töiden, opiskelun tai muiden syiden takia 🙂 en kokisi muutenkaan luontevaksi kääntyä päiväkodilta vauvan kanssa takaisin kotiin vietyäni esikoisen sinne. Nähdään kavereita, käydään kerhoissa, ulkoillaan, askarrellaan ja kokataan kotona. Eri asia olisi jos tietäisin että menen heti äitiysloman jälkeen takaisin töihin tai jos esikoinen olisi jo melkein eskarilainen.
Kotona on vauva 7kk ja isompi 2v8kk. Isompi on käynyt kunnan päiväkerhossa siitä asti kun täytti 2v. 2x viikossa 3h. Riittää mielestäni mainiosti. Pian aloitan perhepäivähoitajana ja silloin loppuu tämä kerho. Hoitolapsista 1v. ja 2v. on tarpeeksi seuraa ja lisäksi käyn näiden lasten kanssa perjantaisin perhekerhossa tai perhepäivähoitajien kerhossa. Kokopäiväistä hoitoa en ymmärrä silloin kun jää kotiin toisen lapsen kanssa, jollei ole tarve terveydellisistä syistä (esim. masennus). Eikä taloudellisesti olisi edes mahdollista. Osa-aikaista hoitoa moni jatkaa pitääkseen paikan, ja ymmärrän sen hyvin yli kolmivuotiaan kohdalla joka todella jo muodostaa erilailla suhteita.
Hirveän kivahan se on, että lapsi viihtyy niin hyvin päiväkodissa. Jos se päiväkotipaikka on pakko olla ja viedä monessa tapauksessa sellaisilta jotka oikeasti tarvivat lapsilleen paikan lähipäiväkodista, niin viekää lapsi vaikka seurakunnan ja kaupungin kerhoon samaan aikaan, niin lapsi saa oikeasti parempaa virikettä monta päivää viikossa kuin päiväkotiarjessa. Ja se päiväkotipaikkahan ei katoa vaikka lapsi on poissa tietyn ajan, lapsella on takuupaikka. Meillä ainakin 4v. haluaisi leikkiä kotona ja lähipuistossa, mutta päiväkotiin on lähdettävä, sillä vanhemmat töissä.
Heissan! Minun kaikki lapseni ovat olleet kanssani kotona siihen, että 3 vuotiaana ovat aloittaneet srk päiväkerhon, joka meidän alueella on kerran viikossa 2.30h. Sitten ovat menneet eskariin. Kerran viikossa kylällä on perhekahvila, jossa käymme myös aina kun se kokoontuu. Minulla on nyt siis esikoinen poika 2 lk. Tytär eskarissa ja 4v.poika Ja 1v.poika Kotona. Olen vain sellainen, joka ajattelee ”kotiäidin” omassa tapauksessa tarkoittavan juuri sitä, että lapset ovat kotona ja ehkä omakin lapsuus vaikuttaa. En ikinä ole ollut päiväkodissa tai tarhassa. Eikä sisaruksenikaan. Mutta todella kaikkien ihan oma asia 🙂
Meilläkin esikoinen joka täyttää ensi kuussa kolme jatkoi kesäloman jälkeen päiväkodissa. Ne päivät ovat myös tärkeitä uudelle vauvalle joka saa kaiken äidin huomion kahden päivän ajan viikossa. Joka viikko kun esikoisesta haetaan hoidosta on se yksi harmistuksen paikka ja päiviä jo lasketaan millon kaverit nähdään uudestaan. Meillä esikoinen on yksityisellä puolella päiväkodissa ja näin ollen ei vie kenenkään kunnallisen puolen vähiä paikkoja.
Mulla laskettuaika syksymmällä ja esikoinen täyttää 3 v vuoden lopulla. Mietittiin tätä hoitokuvioo pitkään, ja päädyttiin siihen että esikoinen jatkaa osapäiväsenä eli 1 max. 2 kertaa viikossa hoidossa 5 tuntia.. Joo inhottavaa viedä hoitopaikka joltain työssä käyvän lapselta mutta meillä mies opiskelee ja käy töissä ja lisäksi tukiverkko 150 km päässä. Eli päiväkoti on meidän ainoa tukiverkko. Sen lisäksi itselläni tarkoitus jatkaa opiskeluja kevät puolella. Asiat ei ole aina niin mustavalkoisia 🙂
Meillä pojat ovat olleet kotona 3 ja 2 vuotiaiksi asti. Nyt kun ovat hoidossa laskevat he päiviä milloin saisivat vaan olla kotona. Päiväkodissa viihtyvät ja kavereitakin on, mutta mielummin olisivat kotona. Mä olen taas sellainen, että ajattelen, että lapset kyllä ehtivät saamaan virikkeitä ja kavereita myöhemminkin, mutta pieniä lapsia ovat vain kerran. Aika kuluu aina niin nopeasti, että itseäni ainakin harmittaa suunnattomasti etten voi olla lasten kanssa kotona.
Miten sen nyt ottaa… Tiedättekö te kotiäidit miltä tuntuu työelämään lähtevältä äidiltä, kun lähipäiväkodin paikat ovat todellakin ”tiukassa” ja varsinkin siksi, kun siellä on hoidossa paljon lapsia, joiden äidit ovat kotona kiireettöminä? Itse et saa paikkaa tämän takia lähipäiväkodista ja joudut aamulla kukonlaulun aikaan kiireessä kuskaamaan yltiöväsynyttä pientä lasta kauas kodista olevaan päiväkotiin? Pahimmillaan pyörällä/rattailla/pulkalla (mitä keksitkään), tai sitten bussilla (jos ehdit bussiin kiukuttelevan lapsen kanssa) tai parhaimmillaan autolla, jos puoliso ei tarvitse sitä silloin oman hankalan työmatkan takia. Kyllä silloin panee miettimään, että eikö nämä tiukassa olevat lähipaikat olisi tarkoitettu nimenomaan aikaisin töihin lähteville vanhempien lapsille eikä niille, jotka viettävät kotona rauhallisia aamuja ja joilla ei todellakaan ole tarvetta päiväkotipaikalle, koska ovat K-O-T-O-N-A!
Me pidettiin esikoinen osa-aikahoidossa vauvavuoden ajan useammastakin syystä.
– että saataisiin pitää päivähoitopaikka, koska palaan vuoden jälkeen takaisin töihin
– esikoinen oikeasti kaipaa kavereita. Yksikin päivä ilman ketään oman ikäistä leikkikaveria on ihan kurjaa
– esikoinen oli aiemmin tosi arka ja tämä vuosi on rohkaissut häntä ihan hirveän paljon
– sopeutuminen päiväkotiin vuoden tauon jälkeen olisi ollut todella rankkaa lapselle, lomankin jälkeen se on jo nähtävissä.
– varauduttiin huonouniseen vauvaan joten mun jaksamisen kannalta tämä oli hyvä ratkaisu. Tosin saatiin hyväuninen vauva.
– ja onhan näitä syitä lisääkin.
Ja yksi suurin syy taitaa olla, että vanhemmat pääsee helpommalla.
Tiedätkö, että kun päiväkotipaikan on saanut, sinulla on takuupaikka, että saat vuoden päästä lapsesi taas samaan päiväkotiin? Ja lapset varmasti tottuvat tauon jälkeen päiväkotiin, ja muita lapsia näkee varmaankin puistossa, jos vaan vanhemmat viitsii sinne ahterinsa raahata ja ottaa vauvan mukaan. Ja vauvakin tykkää katsella vilinää.
Kannattaa ottaa asioista selvää ennen kuin lauot ”totuuksia”. Meidän lapsi on yksityisessä päiväkodissa eikä siellä ole hoitotakuuta. Kunnallista hoitopaikkaa ei edes tarjottu. Eli en todellakaan irtisanonut esikoisen pk-paikkaa kun uusi vauva syntyi vaan jatkaa osa-aikaisena. Kamala riski muuten että mihin saa kaksi lasta vuoden päästä hoitoon kun työt taas kutsuvat.
Hei!
Meillä 4-vuotias käy avoimen varhaiskasvatuksen kerhossa 3X3H viikossa, mikä mielestäni riittää varsin hyvin tuon ikäiselle lapselle. Poju ehti olla hoidossa reilun vuoden ennen vauvan syntymää. Vaikka päiväkoti oli mieluinen ja lapsi viihtyi siellä, koen että sinne ehtii kyllä myöhemminkin.
Tänä syksynä jatkan kotona oloa ainakin vuoden poikien ollessa 1- ja 4-vuotiaita. Touhua ja virikkeitä löytyy ihan kotoakin ja kavereita tavataan viikottain.
Miksi kukaan ei puhu rahasta?
Meillä ei ole eikä tule olemaan varaa laittaa lapsia hoitoon. Olemme perustuloisia, asuntolainaisia, maalaisia. Viidestä lapsesta kolme on alle kouluikäisiä ja jos heidät laittaisimme hoitoon, menisi toisen tili suurelta osin siihen. Hoitovapaata on vielä pari vuotta jäljellä ja se käytetään.
Toistan itseäni: miksi kukaan ei puhu rahasta? En voi ymmärtää miten vauvan kanssa kotona olevilla on varaa pitää sisarusta ( puhumattakaan monikossa!) hoidossa. Ovatko kaikki linjoilla olevat hyvätuloisia?
~Mari~
Me ollaan opiskelijoita, ja osa- aika työläisiä. Tällä hetkellä maksetaan päivähoidosta 240 e mutta äitiyslomalle jäädessäni lapsi on minimitunneilla ja hinta tippuu noin 100 e /kk. Se on pieni summa siitä, että meillä on edes yksi tukiverkko kotipaikkakunnalla. Täällä on tosi mustavalkoisia näkemyksiä tästä asiasta. Kaikki äidit ei todellakaan makaa kotona vauvan kanssa kun esikoinen on hoidossa. Syitä miksi esikoinen jatkaa hoidossa on varmasti yhtä monia kuin perheitäkin.
Rahasta ei puhuta varmaan senkään takia, koska jos on ”riittävän” pienituloinen niin päiväkotihan ei maksa mitään. Ja tästähän se toinen sota saataisiin aikaiseksi, kun jotkut olisivat heti paheksumassa, miten joku on kotona yhden lapsen kanssa ja vie vielä toisen isomman lapsen ILMAISEKSI hoitoon.
Mä olen kyllä kieltämättä yllättynyt, miten voimakkaasti jotkut ihmiset tähän suhtautuvat. Aika yleinen on tuo väite, miten ei saisi viedä päivähoitopaikkoja niiltä ”jotka niitä oikeasti tarvitsevat” ja siinä mennään minusta aikalailla metsään. Ensinnäkin tuossa väitteessä tunnutaan tietävän, millaista on ”oikea tarve” ja toisekseen ei sen pitäisi olla yksittäisten perheiden ongelma, jos miellyttäviä hoitopaikkoja ei ole riittävästi. Naapurin Liisan ei tulisi jäädä äitinsä/isänsä kanssa kotiin vain siksi, jotta toisen työssä käyvien naapurivanhempien lapsi pääsee lähimpään hoitoon. Ymmärrän kyllä, että vanhempia päiväkotipaikkojen niukkuus kyrsii mutta se aggressio pitäisi purkaa kaupunkiin/hallintoon – ei yksittäisiin perheisiin ja heidän valintoihin.
Meillä 4v, 2v ja 5kk. 4v on ollut osa-aikahoidossa 3-vuotiaasta eikä tässä ollut lainkaan takana sellaista ajatusta, että itse pääsisin helpommalla. Päinvastoin, minun arki olisi sujuvampaa jos ei olisi pakollisia heräämisiä ja hakemisia ja 2v saisi enemmän seuraa isommastaan. 4v on hoidossa, koska uskon hänen hyötyvän siitä ja useimmat tutkimukset ovat antaneet näyttöä, että yli 3v hyötyvät (laadukkaasta) päiväkodista.
Meillä esikoinen kävi seurakunnan kerhossa 2 kertaa viikossa 2,5h kerrallaan silloin kun nuorempi oli vauva ja taapero. Kerho oli ilmainen ja hyvä siihen kohtaan. Nyt kun molemmat lapset ovat jo päiväkodissa ja minulla opiskelijana aikataulu on suht joustava, olen kyllä ollut kiitollinen tuosta hoitopaikasta vaikken ikinä ”turhaan” heitä viekään sinne. Joskus hoidan opiskelujen ohella muitakin asioita päivän aikana joita on vaikea lasten kanssa. Tai esim. jos olen ollut hirveässä kuumeessa ja lapset terveenä niin on ihana, että heille on hoitoa silloin, kotiäitinä kun mitään sairaslomia ei tunneta. Eli minusta on hyvä että on mahdollisuus hoitoon ilman että kukaan kyselee siitä mihin ajan käyttää (vaikka sitten käyttäisi sen vauvan kanssa lepäämiseen). En usko että kukaan laiskuuttaan vie lasta hoitoon, kyllä siihen jokaisella varmasti on hyvät syyt.