Reissaaminen lasten kanssa on harvoin kovin vaivatonta ja stressitöntä. Vai mitä ootte mieltä? Me startattiin viime perjantaina ekalle yökyläreissulle nelihenkisenä perheenä. Kyllähän sen etenkin peräkonttia pakatessa huomasi, että yksi tyyppi lisää on nykyään mukana menossa. Oikeesti sitä kaman määrää! Entä jos lähtisi viikoksi vaikka Lappiin perheen kanssa, niin millaisella autolla sitä silloin pitäisi liikkua? Meillä auto nimittäin vaihtui juuri pari viikkoa sitten astetta tilavampaan, että rattaat ja muut härpäkkeet mahtuisi paremmin. Silti konttiin ei olisi paljon enempää mahtunut ja kyse oli parin yön viikonloppureissusta!

Mä oon yleensä aika kova jännäämään asioita ennakkoon. Tässä olisi ollut taas hyvä sauma vähän stressata miten kaikki tuleekaan menemään. Kyläiltiin siis meidän ystäväpariskunnan luona Helsingissä, ja varoitinkin heitä jo ennaakkoon, että jos heillä on vauvakuumetta näkynyt ennen meidän visiittiä, niin tuskinpa enää sen jälkeen paljon kuumetta ilmenee. Sen verran vauhdikasta ja äänekästä tää meidän pesueen meno on ajoittain, että niitä joilla ei vielä omia lapsia ole voi vähän jopa hirvittää. 😀 Lisäksi tietysti kaikki nukkumaan menot ja muut hässäykset vieraassa paikassa on aina oma juttunsa lasten kanssa, mutta toisaalta ihan turha niitä on miettiä ennakkoon. Jos kaikkea lasten kanssa jännittää, niin eihän sitä voisi tehdä pian mitään!

Ihan turhaa olisi huoli ollut onneksi.  Molemmat lapset oli niin reippaita ja helppoja koko viikonlopun. Liekkö jotain vieraskoreutta jo oppineet? Ainut että Noelin yöt oli ehkä hitusen levottomampia ja nukahtaminen vei vähän pidempään. Hyvin me kuitenkin vedettiin. Paljon tietysti teki myös se, että ihmiset ympärillä oli heille tuttuja ja turvallisia. Ei tarvinnut turhia jännitellä ja vierastaa, ja Milan kummitädin luona saatiin olla kyllä kuin kotona. Kyse on nimittäin mun ystävästä, ja ollaan tutustuttu 5vuotiaina. Voisi kai siis sanoa, että me tunnetaan toisemme jo aika hyvin!

 Sanoisin että tärkeintä lasten kanssa reissatessa on se, että mennään ihan pelkästään lasten  ehdoilla ja aikatauluilla. Jos aikatauluttaa päivät täyteen ohjelmaa ja tekemistä, niin siinä ei kyllä varmasti hyvä heilu. Tietysti voihan se jossain perheissä toimia. Meidän pari päivänen Helsingissä koostui rennosta hengailusta ystävien kanssa ja shoppailupäivästä Itiksessä. Muuta ei tarvittu, ja viikonlopun jälkeen oli niin kiva fiilis aloittaa kotona joulupuuhat taas ihan uudella innolla.

Meillä oli niin hyvä reissu, että ehkä me aletaan useamminkin liikkua kavereiden nurkkiin ympäri Suomen viikonlopuiksi. Jopa Nikon mielestä reissussa oli kivaa, vaikka yleensä saa aina vähän väkisin suostutella lähtemään kotoa mihinkään. Ajomatkat ajoitettiin Noelin päikkäreiden aikaan ja Milakin viihtyi takapenkillä vielä reilu pari tuntia ilman erityisiä viihdykkeitä. Saa nähdä mitä viihdykkeitä keväällä sitten jo tarvitaan, kun suunnitelmissa olisi taas piipahtaa Espanjaan. Lennot on kuitenkin sen verran pitkiä, että melkein 4vee varmasti tylsistyy pelkän värityskirjan kanssa?

Tykkäättekö te reissata lasten kanssa? Kuinka usein? Vai onko se ennemminkin sellainen pakollinen paha välillä käydä sukuloimassa eri paikkakunnilla?

Seuraa blogiani, Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa + Snapchat: @essipieces.

Tags : lapsijutut, matkailu & reissut, perhe, ystävät