Mä harvoin valitan oikeastaan mistään. Mä oon se tyyppi, joka mielummin keskittyy elämässä niihin positiivisiin juttuihin, kuin niihin elämän nurjiin puoliin. Näkeehän sen varmasti blogistakin. Sellainen mä oon myös ihan oikeassa elämässä, vaikka blogi onkin vain pieni raapaisu elämästä, niin sekin osa on aidosti mua. Mielummin iloitsen pienistä, kuin valitan, ja kuppi on niin sanotusti aina puoliksi täynnä, eikä toisin päin.

Tänään kuitenkin avauduin Instagramissa järkyttävästä kaamosväsymyksestä. Tää marraskuu on ollut tosi nihkeä ja kuormittava. Monena päivänä on ollut vaikea tarttua toimeen ja pimeys on suorastaan iskenyt nuijan lailla päähän. Stressitaso tuntuu hipovan jo pilviä, kun mikään ei oikein jaksa innostaa normaalisti. Kaiken eteen joutuu myös näkemään vaivaa jotenkin paljon enemmän – tai ainakin se tuntuu siltä. Kaiken lisäksi to do-lista on loputtoman pitkä ja useampia dead linejä on ennen joulua iso liuta. Siihen päälle vielä tietty raksa ja kaikenlainen perhearkisäätö… No onneksi jouluun ei oo enää pitkä matka, sitten saa huokaista – tai kantaa muuttolaatikoita!

Tätä uupunutta oloa on rehellisesti sanottuna aika vaikeaa myöntää ja sanoa ääneen. Normaalisti tähän aikaan olisi jo joulufiilis kovassa nousussa, ja lahjahankinnat ja kodin joulutunnelman suunnittelu täydessä vauhdissa. Tänä vuonna on ihan eri meininki, ja tuosta fiiliksestä ei ole vielä oikein tietokaan. Olen aiemmin ollut sitä mieltä, että tälläiset jutut on asennekysymyksiä niin kauan, kun kyseessä ei ole mistään vakavammasta uupumuksesta tai vaikka masennuksesta. Joten ehkä tän avautumisen jälkeen päätän nyt, että huomisesta alkaen tää synkistely todella saa loppua, vaikka väkisin. Siivoan kodin, leivon ekat joulutortut, ja kaivan kausivalot esiin! Päätän myös lopettaa turhan stressaamisen, koska se ei kanna kauas. Teen mielummin parhaani, ja se saa riittää. Ei huonompi plääni, vai mitä luulette?

Ja nyt sytytän kynttilät ja keitän kupin teetä. Unohdan hetkeksi pesemättömät pyykit, useamman keskeneräisen postauksen, koneessa odottavat puhtaat astiat, sekä nollaan kiireisen päivän. Sitten nukkumaan ja huomenna hyvällä sykkeellä uuteen päivään!

…ja tiedättekö – tää pieni avautuminen oikeasti auttoi! Instaan tulleiden kommenttien perusteella tosi moni muukin kärsii nyt tästä kaamosahdistuksesta – joten pistän sinne kaikille kohtalotovereille isot tsempit! <3 Kyllä tää tästä helpottaa pian varmasti!

Niin ja se vielä – että blogi muuten täyttää nyt marraskuussa 6 vuotta! Synttärijuhlat on alkaneet jo Instagramin (@essipieces) puolella kivoilla arvonnoilla, ja blogissakin tuutte näkemään synttäriaiheisia juttuja tulevina viikkoina. Joten valivalit saa nyt jäädä, ja keskitytään taas ennemmin kaikkeen kivaan ja inspiroivaan!

Nyt kauniita unia <3

x Essi

Seuraa blogiani, Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa + Snapchat: @essipieces.

Tags : arki, fiiliksiä, oma elämä