Kuvitella, kaksi vuotta sitten mä olin about viikon ajan tehnyt tuttavuutta tähän niin ihmeelliseen blogimaailmaan. Ensimmäistä kertaa elämässäni. Silloin en edes tiennyt mitä ovat Blogger ja WordPress? Tai mikä on postaus? Se oli mulle silloin junttikielellä ihan vaan pelkkä blogiteksti, ei mikään postaus. En ollut aiemmin, ennen raskautta lukenut yhdenkään blogigenren edustajia, en muoti-, sisustus-, ruoka-, lifestyle-, saati sitten perhe- ja äitiysblogeja.
Raskaudesta tää kaikki sitten lähti, oltiin otettu iso hyppy tuntemattomaan ja aloitettu Nikon kanssa matka vanhemmiksi. Pää oli ”aika” pyörällä, ja etsin kipeästi vertaistukea ja samankaltaisia kokemuksia. Niitä ei kuitenkaan omasta lähipiiristä liiemmin löytynyt, joten turvauduin googleen. Pian löysinkin sitten jo odotus/äitiysblogit ja olin täysin lumoutunut siihen kuinka blogimaailma oli pullollaan samassa elämäntilanteessa olevia nuoria äitejä, jotka jakoivat rohkeasti omia kokemuksiaan ja saivat vertaistukea niin lukijoilta kuin kanssa bloggaajilta. Se oli jotain ihan upeeta ja halusin ehdottomasti itse päästä mukaan tuohon maailmaan. Keräsin rohkeutta ja ei aikaakaan kun repäisin, ja rupesin luomaan blogipohjaa omalle blogilleni, jonka tosin piti jäädä vain odotuspäiväkirjaksi…
Blogin alkuaikoina en kertonut blogista kuin Nikolle, omalle äidilleni ja ihan muutamalle kaverille. Aloitin blogin täysin lastenkengistä, inspiroiduin muiden perhebloggaajien tavasta tehdä tätä ja hain sitä omaa juttuani samalla kun vauvamasuni kasvoi. Milan rakenneultran jälkeen, kun raskaus ei ollut enää salaisuus aloin kertoa myös blogista avoimemmin. Blogin idea oli kuitenkin hyvin pitkälti se, että kauempana asuvat sukulaiset ja ystävät pysyisivät mukana meidän menossa. Raskausaikaa voisi näin jälkikäteen ehkä luonnehtia niin, että se meni täysin reenatessa ja omaa tyyliä etsiessä, ilman minkäänlaisia päämääriä. Enkä todellakaan sano että olisin vielä mikään ammattilainen, en lähelläkään! Bloggaamisessa voi kehittyä jatkuvasti ja se kehittää myös sua ihmisenä, se on yksi tän homman koukku ja addiktoi tähän puuhaan täysin. Pitkään nolostelin uutta harrastustani kaikille, väheksyin bloggaamista itseni kohdalla oikeastaan viime kesään asti. Silloin päätin vihdoin olla ylpeä blogistani, tehdä tätä täysillä ja myös suoda itselleni sen onnen mitä bloggaus mulle tuo. Mä teen tätä puhtaasti rakkaudesta lajiin!
Tähän kahteen vuoteen on mahtunut ihan tosi paljon kaikkea. Musta on tullut tänä aikana avovaimo, ÄITI ja bloggaaja. Itseasiassa oltiin juuri muutettu Nikon kanssa yhteen ja tiedetty kuukauden päivät pienen saapumisesta – oli siis tapahtunut elämää mullistavia asioita, joita halusin blogin kautta purkaa ja laittaa järjestykseen. Pieces of Miracles -blogi on kasvanut mun kanssa tän koko matkan, mitä tein raskausmasun kanssa, vauvavuoden ajan ja nyt viimeisimpänä taaperoarki on astunut kuvioihin. Mä haluan ajatella tän niin, että myös tulevaisuudessa blogi kulkee mukana niissä isoissa asioissa mun ja meidän mukana. Esimerkiksi juuri tää mun kroppaprojekti ja uuden kodin etsiminen on tällä hetkellä niitä isoja käännekohtia mitä eletään. Tulevaisuudessa toivottavasti saan stressailla töihin paluuta, opiskelua, suunnitella meidän häitä, intoilla pikkukakkosen odotusta ja rakentaa omaa taloa. Nään vahvasti että blogi elää meidän messissä vielä noissa hetkissä! Ja miksei eläis? Bloggaus on ihan älyttömän antoisaa hommaa! Inspiroivempaa tapaa ilmaista itseään en osaa edes kuvitella omalle kohdalleni. Puhumattakaan kaikista ihmisistä ja kokemuksista mitä blogi on meidän elämään tuonut.
Nyt kaksi vuotta blogin alulle pistämisen jälkeen, nälkä on kasvanut kyltymättömäksi ja bloggaus vie naista ja kovaa! Tässä sitä ollaan, kirjoitetaan blogia ison mediatalon äitiysblogisivustolla. Lievästi sanottuna aika KREISIÄ! Mitähän tulevilla vuosilla on meille tarjota? Jännityksellä ja innolla otetaan kaikki vastaan, bring it on 😉
Olis ihan älyttömän kiva tietää nyt blogisynttäreiden kunniaksi, että MIKS JUST SÄ luet tätä blogia? Ootko jo pitkään seurannut vai vasta sivuille eksynyt? Mitäs mieltä ootte muuten bannereista mitä blogilla on näiden vuosien aikana ollut? Kehitysideoita otetaan avosylin vastaan kaikkeen, mä haluun tehdä blogista jatkuvasti paremman ja siinä teillä on iso valta vaikuttaa. Kiitos vielä että ootte mukana, te ootte kuitenkin tän homman PARHAIN puoli. Oon saanut teiltä niin paljon vertaistukea, apua, kannustusta ja tsemppiä. Valtavan määrän positiivistä energiaa ja ideoita tulevaan. Ilman teitä tää blogi ei olis sitä mitä se on nyt. Mä oon onnellinen teistä ihan jokaisesta. ♥
Tags : bloggaaminen, fiiliksiä, lifestyle, oma elämä
Mun täytyy ehottomasti nyt viimein kommentoida ja vastata tuohon kysymykseen miksi juuri minä luen blogiasi! Minulla ei ole samanlaista elämäntilannetta kuin sinulla, (vieläkin vain haaveilen vastaavanlaisesta) mutta sinun aitous, rehellisyys ja tunnerikas kirjoitustapa ja hurmaavat kuvat on pitäny minut kiinni tässä blogissa ainakin vuoden verran, ellei kauemminkin. Tämä on yksi niistä muutamasta blogista mitä olen jaksanut seurata näin pitkään. Kiitos että jatkat kirjoittamista edelleen 🙂
Ihana kuulla, kiva kun tulit viimein kommentoimaan <3 Nuo seikat on juuri niitä mitä toivoisin blogin sisältävän, ihan mahtavaa jos näin on! Kiitos itsellesi että oot mukana ja käyt lukemassa 🙂
Jospa mäkin nyt vihdoin kommentoisin ja vastaisin samalla tohon sun kysymykseen minkä ilmaan heitit. Oon aikasemmin jo kirjottani parikin kommenttia, mutta en oo usklatanu julkasta kun en oo ennen mihinkään blogiin ikinä kommentoinu 😮 Mutta niin, löysin sun blogin sillon kun kirjottelit ensimmäisiä postauksia tänne mamalifen puolelle ja se oli kun rakkautta ensi silmäyksellä! 😀 Yötä myöden sillon luin sun vanhoja postauksia kun en malttanut lopettaa. En oo yleensä ees mikään kauhea herkkis, mutta kun luin sen Milan synnytyskertomuksen, itkeä vollotin koko tekstin ajan. Kirjotat niin kivalla tyylillä ja sulla on ihan mahtava asenne elämään. Teijän koko perheestä huokuu aito onnellisuus ja sitä on ihana seurata 🙂 Itekään en ole samassa elämäntilanteessa eli ei omia lapsia, mutta lapsesta asti oon äitiydestä haaveillu ja toivon että se toive joskus vielä toteutuu.
Toivottavasti siis vielä jatkat tätä blogitouhuilua pitkään, mä pysyn ainakin messissä <3
Rohkeesti vaan kommentoimaan, en mä pure 😉 Näitä on niin mukava lukea ja kommentit on koko bloggauksen suola! Jokainen ilahduttaa omalla tavallaan, vaikka se kommentti olisi pelkkää kritiikkiäkin. Se kertoo bloggaajalle että siellä on tyyppejä jotka lukee, ja että kirjoitukset herättää ajatuksia. Joten älä suotta arkaile! Kiva kuulla että tänne mamalifen puolelle on eksynyt uusiakin lukijoita, mahtavaa. Toivottavasti pääset toteuttamaan oman äitihaaveesi vielä joku kaunis päivä, suosittelen lämmöllä äitiyttä kaikille! <3
Tykkään sun tavasta kirjoittaa aidosti ja elämäniloisesti. Lisäksi ”puhekielesi” mitä käytät on mukava lisä blogissa. Myös monipuoliset aiheet liittyen tietenkin paljon lapsiperhearkeen ja liikuntaan mutta kuitenkin paljon sellaista erilaista eikä aina samalla ”kaavalla” 🙂 jatka samaan malliin!
Hei toi on kiva kuulla, mä oon miettinyt että onko se hyvä vai huono kirjoittaa puhekielellä. Mut ite tykkään muidenkin blogeissa lukea sellaista tyyliä enemmän mitä kirjakieltä, joten tällä mennään 🙂 Kiito olivelia että kommentoit!
Tykkään tästä blogista kun siitä tulee yksinkertaisesti hyvälle tuulelle 🙂 jotkut kritisoivat että ei kaikki voi aina olla noin hyvin, mutta mä olen sitä mieltä että voipas. Se on pitkälle asennekysymys! Kaikille sattuu elämässä pahoja asioita,
joillekin enemmän ja joillekin vähemmän mutta se mikä ratkaisee on se, miten niihin suhtautuu.
Kun elämä ja omat vastoinkäymiset meinaa potuttaa niin sun blogista saan voimaa. Itse en nimittäin voimaannu siitä että luen miten jollakin muulla menisi huonommin tai olisi kurjaa.
Blogistasi huokuu se, että tavalliset asiat on niitä, mitkä tekevät ihmisen onnelliseksi. Ja se on myös oma elämänfilosofiani.
Tulipas pitkä sepustus mutta kiteytettynä; kiitos 🙂
Kiitos Sarah sulle <3 Parasta kuulla että täältä saa hyvää fiilistä, mä oon pyrkinytkin pitämään blogin sellasena hyvän mielen paikkana. Vaikka välillä tai aika useinkin tekis mieli kirjoittaa vähän negatiivisempaa settiä, mut mä oon ihan samanlainen kun sä tossa asiassa, että en itsekkään tykkää niin sellaisia postauksia lukea, joten pysyköön ne minimissä täällä. Kiitos kun kerroit fiiliksesi, tuli hyvä mieli!
Mä olen seurannut sun blogia nyt noin puoli vuotta ja sun aitous ja juttujen taso saa mut palaamaan tänne joka viikko. Tykkään sun tyylistä kirjottaa asioista positiivisesti, vaikka varmasti samat asiat voisi joku toinen nähdä eri tavalla. Kai olet yksi niistä ”lasi on aina puoliksi täynnä” tyypeistä ja se on ihan mahtia! 🙂 Mun mielestä sun tyyli kirjottaa ja kertoa asioista on myös paljon kypsempi kuin esimerkiksi joidenkin näiden sua paljon vanhempien muotibloggareiden ketkä jaksaa märistä maailman pienimmistä asioista. Tsemppiä tulevaan elämänmuutokseen ja kaikkea hyvää sun koko perheelle!! 🙂 Itse käyn juuri läpi omaa elämänmuutostani ja ehkä juuri siksi tää sun blogi kolahtaa mulle. 🙂
fromfinlandtotexas.blogspot.com
Mukava kuulla, näitä on niin ihana lukea. Tuntuu siltä että oon saanut luotua blogiin juuri sellaisen tunnelman kun oon halunnutkin ja tuotua myös sitä omaa persoonaa peliin 🙂 Elämä on liian lyhyt turhanpäiväiseen murehtimiseen, yritetään jatkossakin löytää sitä hyvää niistä huonommistakin päivistä. <3 Ihanaa joulun odotusta sinne!
Mä oon seurannut tätä blogia alusta saakka ja usein kommentoinutkin aiemmin. Löysin teidät rakausaikana vertaistukea etsiessäni. Tykkään sun kirjotustyylistä kamalasti. Viime keväänä alkoi hieman treenijutut kyllästyttää kun niitä oli enemmän, vaikka itsekin aloin treenata samoihin aikoihin , mutta nyt sekin on tasoittunut.
Innolla odotan uuden kodin löytymistä ja sisustamista ; D
Jee mahtavaa! Vaude miten pitkään oot ollu messissä <3 toivottavasti pysyt jatkossakin! Yritän pitää postausaiheet tasapainossa,että täältä löytys vähän kaikkea joka viikko 😉
Olen seurannut blogia viime talvesta lähtien, koska kirjoitat ihanan positiivisesti, mutta kuitenkin”todentuntuisesti” teidän arjesta. Aloitin blogin lukemisen, koska blogissa oli hyvin kirjoitetut ja tarpeeksi usein tulevat postaukset sekä suloisia kuvia. Jäin seuraamaan, koska olet antanut itsestäsi niin mukavan, rehellisen, sisukkaan ja positiivisen kuvan. Ikuisena vauva/lapsikuumeilijana Milan kuvat ja jutut piristävät päiviä. Postaukset luen yleensä imetysmaratonien aikana 😀 kiitos! <3
Kiitos Nella kun kerroit mielipiteesi <3 Lämmittää ihan tosi paljon mieltä kuulla tuollaisia asioita blogista ja itsestä. Välillä kun saa kommentteja siitä ettei kaikki voi olla aina niin kivasti mitä kirjoitan, mutta meidän elämä nyt sattuu olemaan tälläistä ja mahdollisimman todentuntuisesti pyrin aina kaiken kirjoittamaan. Toivottavasti pysyt messissä vielä pitkään, ihanaa joulun odotusta teille <3
Aloin lukemaan joskus sun raskausajan loppupuolella, sellaisiin blogeihin on jotenkin heppo hypätä mukaan, missä vauva ei ole vielä syntynyt, niin pääsee alusta alaken seuraamaan. Olin silloin itse pienen kanssa kotona ja etsin paljon uutta luettavaa, joten varmaan se syy miksi aloin lukemaan oli juurikin se, että halusin lukea muiden vauvaperheiden arjesta. Nykyään luen yli puolet vähemmän blogeja, koska aika ei enään riitä kun palasin kouluun, mutta sun blogi pysyi listoilla koska treeni jutut kiinnostaa kovasti ja olisi ollut haikeaa lopettaa, kun on vauvan tulon alusta asti seuraillut Milan kasvua ja touhuja 🙂
Kaikki sun bannerit on ollut tosi ihania!
Enemmän kaipaisin ihan sellaisia arkisia kuulumisia, mitä ootte touhuillut, mitä Mila on oppinut jne. Onhan niitä välillä, mutta tosiaan lisää kaipaisin 🙂
Oo oot ollu mukana jo niiltä ajoilta asti. Ihana tietää <3 ja huippua että oot pysynyt messissä vielä tähänkin päivään asti! Joo hei toi onkin sellanen juttu mitä oon miettiny itsekin, sitä vaan tahtomattaan vaatii itseltään ja postauksilta aina jonkun "kunnon aiheen" vaikka se ihan normi arkikin riittäisi vallan hyvin. Arkea siis mukaan blogiin – jo heti tällä viikolla lupaan postata jotain arkista 😉
Olen seurannut blogiasi hyvin alkuvaiheista lähtien. Aluksi anona mutta nyt oman blogin myötä nimimerkillä. 🙂
Tämä on hyvänmielen blogi, muuta selitystä seuraamiseen ei tarvita. <3
Ps. Sinulle on haaste blogissani 😉
<3 Selina ihana tietää, ja mahtavaa että luet vieläkin! Sun kommentteja on aina ilo lukea. Tuunpas heti pian kurkkimaan mihin oot mut haastanut 😉
Heippa ! Mä oon seuraillut sun blogia aikalailla alusta asti ja kun sun blogin löysin, niin samalla luin kaikki aiemmatkin postaukset. Tää on ehdottomasti yks mun lemppariblogeista, jota tulee seurailtua tosi aktiivisesti! 🙂 Tykkään niin sun tyylistä kirjoittaa ja vaikutatte niin ihanalta ja onnelliselta pieneltä perheeltä ! <3 Me ollaan mun avomiehen kanssa parikymppisiä ja välillä olis niin kauhea vauvakuume, mutta opiskelut vielä molemmilla kesken, tää on siis varmasti yks syy miks sun blogia seurailen. 🙂 Lisäksi mulla on kans kroppaprojekti menossa, joten sun projektista on mukava lukea.
Hei Annika! Ihan mahtava kuulla että sieltä löytyy noin aktiivinen ja pitkäaikainen lukija <3 On kiva tietää että siellä puolella on noin uskollisia tyyppejä 😉 Voihan vauvakuume, kyllä se teidän oikea aika koittaa. Suosittelen kyllä hoitamaan ne opiskelut ensin, itse nimittäin joudun tän hoitovapaan jälkeen vielä koulunpenkille. Olis niin paljon kivempi vaan palata työelämään. Ihanaa joulun odotusta teille <3
Oon seurannu sun blogias kesän jälkeen ja oon ihan koukussa:) mä luen tätä sen takia että oon hullaantunu kaikkiin äitiysjuttuihin ja olen vasta opiskelija
Mukava kuulla Mira, pysy jatkossakin messissä! 🙂
Löysin sun blogin Hetkiä -blogin kautta. Siellä oli joku maininta Pieces of miracles -blogista, jonka kävin kurkkaan. Sit hoksasin että meillä on samannimiset tyttäret, joten aloin lukeen enemmän 😀 huomasin pian että sun blogi on juuri sellainen millaisia tykkään lukea ja lisäsin lukulistalle 🙂 samantyylinen elämäntilanne ja kiinnostuksen kohteet, sekä mukava kirjoitustyyli!
Hauskaa että oot löytänyt tänne Katriinan blogin kautta 🙂 ja voi että, sieltä löytyy kaima <3 Mila-typyjä on vielä niin vähän, niin on hauska kuulla että niitä kuitenkin löytyy. Kiitos kun luet, pysy mukana jatkossakin. Ihanaa joulun aikaa teille <3
Löysin blogisi joskus hieman yli vuosi sitten jonkun toisen blogin kautta ja jäin heti lukijaksi! Itselläni on täysin erilainen elämäntilanne mutta tykkään silti lukea niin mila-juttuja kuin kroppaprojektista ja lifestyle juttuja.. ihan kaikkia siis! Ja sen takia juuri tykkäänkin blogistasi koska se on monipuolinen!
Kiitos Merve kun oot mukana ja kerroit omat kokemukset blogista 🙂 Mahtavaa että täältä löytyy ”jokaiselle jotakin” !
Mä oon aika eri elämäntilanteessa kun sä, vielä(kin) haaveileen vaan samasta. Oon ollu lukija varmaan vajaan vuoden, siitä asti kun omat lapsihaaveet tuli ajankohtasiks.
Mut pitää täällä sun rento ja positiivinen kirjotustyyli. Lisäks mulle yks suurimpia kriteerejä blogeille on se, että bloggaaja vaikuttaa mukavalta ihmiseltä. Ja sä ihan ehdottomasti vaikutat! Ja oon aika innokas kommentoija, joten mä tykkään siitä, että sä aina vastailet kommentteihin ja tunnut hyvin ottavan palautetta vastaan.
Tää ei myöskään oo mikään pintaliitoblogi vaan mä tykkään sun aitoudesta. Jatka samaan malliin vaan, sun blogia on vaan niin ilo seurata!
T.Tiia
Musta on huippua kun blogi tavoittaa erilaisissa elämäntilanteissa olevia ihmisiä, eikä pelkästään perheellisiä. Se kertoo ilmeisesti juuri siitä monipuolisuudesta mitä oon halunnutkin tuoda blogiin Milan vauvavuoden jälkeen 🙂 Toivottavasti säkin pääset pian toteuttamaan lapsihaaveet <3 Mun mielestä kommenteihin vastailu on ihan yhtä tärkee juttu bloggaajalle kun ne postaukset. Itelle ainakin jää jotenkin tyhmä fiilis jos blogiin kommentoin, eikä mulle vastata takas. Tulee semmonen fiilis ettei mua lukijana arvosteta, ja sellaista tunnetta en omille lukijoilleni missään nimessä halua luoda. Te ootte ihan oikeesti tosi tärkee osa tätä touhua <3 Kiitos Tiia kun oot mukana, ja ihanaa joulun aikaa!
Aikalailla alusta asti olen blogia lukenut ja koukkuun jäin 🙂 seuraan päivittäin!
Jee ihana laura <3 Kiva kun oot messissä!
Minulla on vähän samankaltainen tarina kuin sinulla. En ollut ikinä aikaisemmin lukenut blogeja eikä minulla ollut hajuakaan miten valtava blogimaailma on. Keväällä 2013 etsin äitiyspakkauksen sisältöä, kun en jaksanut odottaa oman laatikon saapumista. Törmäsin sinun kirjoittamaan postaukseen laatikon sisällöstä ja ns. sillä matkalla ollaan vieläkin. Vajaa vuosi sitten rohkaistuin ja perustin oman blogin, koska olin niin tykästynyt blogeihin niin paljon. Blogin aloittaminenkin tapahtui suht samoista syistä kuin sinulla eli lähinnä kauempana asuvien pitäminen ajantasalla meidän touhuista. Nykyisin ajatukset pyörii koko ajan tulevien postauksien parissa. haha. Kiitos tästä sinulle!! 🙂
Vitsi, kiva että sieltä löytyy samankaltaisia tarinoita 🙂 Eikä!! Mahtavaa, että oot löytänyt bloggauksen ilon! Se on niin mukaansa tempaava harrastus, kiitos itsellesi kun kerroit tämän <3 Tuli hyvä mieli!!!
Alotin sun blogin lukemisen, kun toista blogia lukiessani täällä Mamalifen puolella eteeni pomppasi postauksesi Vaaleanpunaista kasvatusta. Sen luettuani jäin heti koukkuun! 😀 Luin kaikki postauksesi ensimmäisestä postauksestasi lähtien. Sen jälkeen oon jäänyt seuraamaan sua ja voin sanoo et oot kehittynyt hurjasti bloggaamisessa tän kahden vuoden aikana. Oot mun lemppari bloggaaja! 🙂 Sun postauksia on aina kiva lukee ja käyn aina facebookista kyylämässä et oisko tullu jo uus 😉 Ja Mila on kans supersöpö! <3 Mulla itellä on 4,5kk ikäinen typykkä, niin nää aiheetkin kolahtaa itelle just sopivasti. Toivotavasti jatkat vielä pitkään! 🙂
Wihii, tervetuloa tänne 🙂 Kiva että löysit täältä mamalifestä sitten munkin blogiin, ihan tosi kiva lukea tällästä palautetta ja ekaa kertaa kuulla että oon jonkun lempibloggaaja <3 vitsi miten hyvä mieli tuli! Kiitos illan piristyksestä ja ihanaa joulun alusaikaa teidän perheelle <3
Löysin blogisi kun Mila oli vielä masussasi 🙂 Taisit olla viimeisillä viikoilla raskaana, kun aloin lukemaan. Aloitin itse tuolloin pitämään blogia ja seurasin sitä kautta. Lopetin blogin pitämisen kuitenkin, ja muidenkin blogien lukeminen jäi. Perustin vähän ajan päästä toisen blogin ja luin teidän vaiheitanne jälleen 🙂 Senkin lopetin, koska en oikein tiennyt mistä haluaisin kirjoittaa. Nyt, kolmas kerta toden sanoo ja olen viimein löytänyt oman tyylini, tai ainakin kovaa vauhtia sitä kohti mennään ja jälleen seuraan teitä 😉 Aika hurjaa oikeastaan, että siitä ei ole kuitenkaan kovin kauaa, kun olit vielä viimeisilläsi odottamassa Milaa ja nyt hän on jo taapero <3
Kiva kuulla että oot ollu messissä jo noin valtavan pitkään <3 Toivottavasti sun bloggausinto kantaa pitkälle tällä kertaa, se oman tyylin löytyminen on varmasti se juttu mikä innostaa nyt enemmän tähän touhuun. 🙂 Kiitos kun tulit kertomaan fiiliksistä, ja älä muuta sano! Mihin tää aika on hujahtanut, Mila on kohta jo 1,5v !!!