Moikka! Noelilla on viime aikoina illat ”vähän” venähtäneet. Iltapäikkärit virkistää turhan paljon ja vähintään kymppiin asti kukutaan, jumpataan, seurustellaan, syödään ja naureskellaan. Sattuneesta syystä blogissakin on aika hiljaista pidellyt, sillä ei nuo pikkutyypit myöskään nuku päivisin ainakaan yhtä aikaa, joten mun blogiaika on just nyt niin minimissä kun voi olla. Niin ja on meillä muuten alkanut ilmetä aika voimakasta eroahdistustakin, mikä ilmenee mm. sillä, että uni ei pysy omassa sängyssä kuin pieniä pätkiä. Mutta joo, vauvavuosihan (ja kaikki vuodet siitä eteenpäin) on erilaisia vaiheita vaiheiden perään…

Alkanutta vuotta fiilistelen aina vahvasti tammikuun ekoina viikkoina. Haaveilen, suunnittelen ja toivon, mutten enää luupaa. En enää mitään, mitä en pysty pitämään. Kaikki uusi minä -lupaukset on niin nähty ja monesti feilattu ettei enää vaan jaksa, kun ei niihin hömpötyksiin usko oikeasti itsekään. Toivoa ja unelmoida kuitenkin voi ja tietysti tehdä kaikkensa niiden eteen, joten listataampa seuraavaksi uuden vuoden toiveet. Löytyykö sieltä kenties samoja?

Ykkösenä tietenkin toivon, että pysytään terveinä ja voidaan paremmin koko perhe ja ystävät myös.

Heti kakkosena täytyy pistää #kihlakuume, ja tää ei oo mikään salaisuus kenellekään meidän lähipiirissä 😀 Saa nähdä tuoko tää vuosi parannusta tähän vaivaan…

Toivon aikaa pitää huolta itsestä paremmin. Aikaa liikkua ja aikaa myös niille ihan omille jutuille.

Aikaa toivon myös enemmän meille perheenä. Viime vuonna Niko teki paljon reissuduunia ennen Noelin syntymää. Oli myös saliprojekti joka vei ison siivun yhteisestä ajasta, mutta onneksi tämä vuosi on tuomassa balanssin kaikkeen.

Toivon pidempiä yöunia ja pidempää pinnaa.

Toivon että saan kroppani kuntoon, vahvaksi ja hyvinvoivaksi. Sellaiseksi jossa mun on hyvä olla.

Toivon että jaksetaan Nikon kanssa tää toinen vauvavuosi loppuun yhtä hyvin kuin tähän asti. Puhalletaan yhteen hiileen, pelataan tiiminä loppuun asti ja tuetaan toisiamme kaikessa. Ollaan äidin ja isin lisäksi tässä talossa myös puolisot toisillemme, eikä hukuta lapsiperhearkeen liian syvälle.

Toivon osaavani nauttia kotona lasten kanssa olemisesta mahdollisimman täysillä. Täyttää lasten päivät kaikella kivalla ja luoda heidän arjestaan parasta mahdollista.

Toivon aikaa ja panostusta ystävyyden saralle myös. Vähemmän yksinäisiä päiviä lasten kanssa, enemmän sosiaalista meininkiä.

Toivon osaavani antaa armoa itselleni, silloin kuin ei vaan jaksa. Vähentää suorittamista ja elää enemmän hetkessä.

Toivotaan nyt se yksi lomareissu lämpimäänkin vielä.

Toivon pähkinän kuoressa vuodesta onnellista ja tasaista – tavallisen ihanaa elämää!

Aika yksinkertaisia juttuja, joilla tästäkin vuodesta tulisi varmasti aika huikea! Ja kun suunnitelmista ja listojen tekemisestä niin tykkään, on myös 2017 vuodelle tulossa ihan oma bucket list -postauksensakin. Nyt on kuitenkin pakko lähteä unille, muuten lapset herää taas huomenna ihan liian aikaisin. Kauniita unia sinne <3

Seuraa blogiani, Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa + Snapchat: @essipieces.

Tags : ajatuksia, oma elämä, perhelifestyle