Bloggaamista alkaa olla takana jo reilu muutama vuosi, ja ihan lähiaikoina oon alkanut miettimään enemmän koko homman ydintä. Aiemmin ei ole tarvinnut, sillä aikaa on riittänyt ja intoakin on tuntunut olevan välillä jopa liikaakin. Nyt kun perheeseen on tulossa toinen lapsi, sitä alkaa väkisin miettimään, että kuinka ihmeessä saa ajan riittämään? Nimittäin nää iltojen omat ajat, jotka on pitkään jo olleet niitä päivien ainoita hetkiä blogihommiin katoaa luultavasti vauvan syntymän jälkeen ainakin hetkiseksi. Nautin tästä hommasta edelleen täysillä, mutta ajan puute näkyy väistämättä inspiraatiossa, postaustahdissa, kuvien määrässä ja itseasiassa ihan kaikessa tässä touhussa.
Oon ihan yleisesti sellanen tyyppi nykyään aikalailla kaikessa, että teen asiat täysillä tai sitten en tee ollenkaan. Puolivaloilla harvoin saa aikaiseksi yhtään mitään mihin voisi olla tyytyväinen. Tosin viime aikoina on ollut pakko tinkiäkin vähän, sillä on monia juttuja mistä en osaa myöskään täysin luopua. Tämän vuoksi koulun ohessa koin ensimmäisen blogikriisini tänä keväänä, ja ihan ensimmäistä kertaa mietin koko blogin tulevaisuutta ja sitä, että pitäisikö laittaa jopa pillit kokonaan pussiin. Aika ja jaksaminen näkyi aika karusti juurikin täällä blogin puolella, inspiraatiota ei tahtonut löytyä ja kiinnostus oli lähes nollassa. Ajattelin kuitenkin optimistisesti, että tän on oltava vain joku vaihe, sillä bloggaaminen on kuitenkin aina ollut mulle hyvin voimaa antava tapa ilmaista itseä ja olla vuorovaikutuksessa muiden saman henkisten ihmisten kanssa.
Bloggaamisen ei niin kivat puolet on myös alkaneet viimeisen vuoden aikana tulla esiin mitä enemmän lukijoita on kertynyt. Ihmiset vinkkailee ajoittain mitä ihmeellisimpiä vauvapalstojen keskusteluja, joissa on juoruiltu ja ruodittu mun lisäksi myös perhettäni ja siinä vaiheessa on joutunut kyllä miettimään, että onko bloggaaminen tuon kuran arvoista? Ihmiset osaa kyllä olla anonyymiteetin takana todella raadollisia ja ilkeitä, sen oon joutunut oppimaan. Valitettavaa on, miten nykyään tuntuu, että jos on vähänkin enemmän esillä olit sitten bloggaaja, vloggaaja, instagrammaaja tai mikä mediapersoona tahansa, niin se antaa ihmisille nähtävästi täyden oikeuden antaa täyslaidallisen scheissea niskaan. Haukkua ja arvostella sut maan rakoon blogin perusteella – kyllä siinä saa kieltämättä kuorta kasvattaa.
Mä ymmärrän että monia varmasti ärsyttää tää mun tapa blogata, kun esillä on pääsääntöisesti vaan ne elämän kivoimmat jutut – mutta mun tapa ei vaan oo valittaa ja kirjoittaa jatkuvasti kärkkäitä mielipidepostauksia. Luulenpa myös, ettei yksikään blogi oli täydellinen heijastus bloggaajan elämästä, sillä tänne omaani mahtuu vain pieni pintaraapaisu omasta ja meidän perheen elämästä. Blogi on kuitenkin mun oma luomus, täynnä aitoja hetkiä ja juttuja meidän elämästä, enkä halua, että jatkossakaan muiden mielipiteet vaikuttaa mitä ja miten täällä kirjoitan. Onneksi valtaosa teidän kommenteista on ihania ja asiallisia, ja niitä törkykommentteja oon saanut osakseni todella vähän. Pidetään siis sama moodi!
Miksi mä sitten bloggaan? Syitä taisi tulla jo tuossa aiemmin, mutta yksi isoimmista syistä on se, että tää on ihan täysin mun oma juttuni, kuin pako paikka arjen keskellä, jossa saan toteuttaa itseäni. Blogi on kuin tietynlainen päiväkirja jonne tallettaa niitä kivoimpia muistoja näiltä vuosilta, mutta välillä sukeltaa niihin syvempiinkin vesiin. Teistä lukijoista on osaltaan tullut myös jo kuin ystäviä ja saan teiltä tosi paljon rohkeutta ja intoa jatkaa ihanien kommenttien myötä. Rakastan sitä vuorovaikutusta kommenttiboxissa – sitä mitä se on parhaimmillaan. Teitä on siellä niin mielettömän ihana joukko lukemassa, että sitä on edes vaikea sanoiksi pukea. Blogista on tullut ajan myötä niin paljon muutakin kuin harrastus, se on paitsi sivutyöni ja lisäksi se on kasvanut osaksi minua. Tuskin hetkeen osaan vielä tästä irroittautua, niin vahvasti tää homma edelleen kiehtoo ja vie mukanaan.
Fakta on se, että tää odotusblogista lähtenyt puuhastelu on tuonut mun elämään paljon valtavan hienoja juttuja, joita en aina itsekään tahdo käsittää. Ystäväpiirini on kasvanut blogin ansiosta muutamalla upealla ihmisellä ja sellainen yksinäisyys mitä Milaa odottaessa koin on karissut näiden äitiystävien myötä. Blogi on myös avannut tosi hienoja ovia muutenkin elämässä, tarjonnut upeita kokemuksia ja antanut mahdollisuuden mm. viettää Milan kanssa hetken pidempään kotona. Kaikki nää on asioita, joita en olisi ikinä uskaltanut edes toivoa kun vuonna 2012 marraskuussa ensimmäisen postauksen kirjoitin. Sitä päivää en ole katunut kyllä koskaan.
Luultavasti jatkossakin tulee kausia, kun luovuus ei blogin suhteen ole ylimmillään, mutta olkaa pliis kärsivällisiä. Koska niinkuin nyt, inspis on taas korkealla, ja kun vaan ajankäyttö saadaan toimimaan tulee blogi päivittymään kesän aikana kivan vilkkaasti taas. Mielettömän ihanaa että luette ja kommentoitte edelleen, toivottavasti pysytte jatkossakin mukana. Kiitos TEILLE <3
Ja hei tiputelkaa toiveita postauksiin ahkerasti, jos sellaisia on mielessä. Niitä mielelläni lähden tässä toteuttaamaan ensi viikosta alkaen! Tää loppuviikko menee spesiaaleissa merkeissä, lauantaina juhlitaan Milan synttärit ennakkoon ja pari muutakin kivaa juttua mahtuu tuleviin päiviin. Huippua loppuviikkoa myös sinne!
Seuraa blogiani, Facebookissa, Bloglovinissa JA Instagramissa + Snapchat: @essipieces.
Tags : ajatuksia, bloggaaminen, fiiliksiä, oma elämä
Sulla on kyllä ihana blogi toivottavasti sun ei tarvi lopettaa. Olis kiva taas pitkästä aikaa päivä-postaus
Vähän samanlaisia aatoksia olen itsekin käynyt ajoittain läpi, vaikka onnekseni en ole kuraa hirveästi saanut, mutta plussia ja miinuksia täytyy silti punnita usein. En vain ole oikein keksinyt, että mitähän sitä tekisi, jos ei bloggaisi?
Olen pitkään lukenut blogiasi juuri sen hyväntuulisuuden takia! Kommentoida en ole tainnut juurikaan… mutta tykkään kovasti?
Mullakin on välillä sellanen fiilis, että ei jaksa, ei aika riitä, ei inspaa, onneksi mulla onkin pieni blogi niin ei varmasti oo smanalaisia paineita, vaan voin sitte himmailla jos siltä tuntuu.
Välillä miettii myös, että onko ollut kuitenkaan tarpeellista jakaa elämäänsä blogin kautta, mutta sitten taas toisaalta – en kirjoita mitään mitä en voisi vastaan tulevalle ventovieraalle ihmiselle kertoa. Ja on niin mahtavaa, kun tää toimii just päiväkirjana, unohdan aina kaiken niin omista teksteistä on helppo hakea joku juttu ´´ainiii, noinhan se meni!”
Sun blogia on ollut kiva lukea ja toivon, että jaksat jatkossakin, olipa tahti ja panostus mikä hyvänsä! 🙂
POstaus toiveesta niin odotan yhä koti postausta 😉
Milan 3-vuotis kuulumisia olisi kiva lukea, ei tarvitse mitään pituuksia/painoja vaan vaikka mikä on hänen lempi:väri, ruoka, juoma, eläin yms. Raskausviikko postaukset on tainnu vähän jäädä, mutta jos tälle viikonlopulle saat… arkisafkaa ja milan asujakin ois kiva lukea tai miten sen nyt sanoisi. Ihanaa kesää Essi ja tietty Niko & Mila! Tsemppiä odotukseen!!<3
Videopostaus olis tosi kiva!
Moi, hetken jo ajattelin että nyt laitat pillit pussiin ja lopetat koko homman. En ole ikinä aikaisemmin kirjoittanut blogiisi (en tiedä miksi) mutta nyt sen tein. Sinulla on ihana blogi ja perhe! Aiheet ovat niin kuin sanoitkin aika pintaraapaisua elämästäsi, mutta se riittää hyvin. Varmasti nyt kun uusi perheenjäsen tulee on aika kortillä tänne kirjoittelun suhteen. Vauva postaukset ja tuleva vauva arki kiinnostaa ainakin täällä päin :). Osaako mila käyttää vielä kameraa? Kiva olisi nähdä ns ”päivä lapsen silmin” tai joitain hetkiä tavaroita ym kuvina mitä mila pitää itselleen nyt tärkeänä. Erilainen postaus olisi myös saman tyylinen kun mutsis on emilialla, jossa kuvittelisit miten loppu raskaus ja synnytys menee ja kirjoittaisit siitä pienimuotoisen tarinan 😀 lapsi jutut siis kiinnostaa, vaikka täällä kirjoittelee 20v lapseton nuori nainen. Eli kirjoitus tyylisi ja akuvat ja aiheet ovat sen verran kiinnostavia, että minäkin jaksan lukea ja seurata 😉 Hyvää kesää teille ja tsemppiä loppu raskauteen!
Mä luulen ihan näin ummikkona, että kaikilla bloggaajilla on aallon huippuja ja pohjia. Eihän kellään voi juttu aina luistaa eikä aikaa löydy, eikä pidäkään. Ehkä eri, jos aivan ammatikseen tekee, mutta siltikään blogi tai mikään muukaan työ ei oo sen väärti, että vetäis ittensä ihan piippuun. Että jos iltasin sänky tai Nikon kainalo vetää enemmän puoleensa niin sinne vaan! Teilläkin on aika hektisiä aikoja ollut siellä niin sehän vasta kamalaa oliskin, jos sä tinkisit blogin sijaan ajastasi perheen kanssa.
Ja mitä noihin keskustelupalstoihin tulee niin, jos sä kirjottelisit enemmän negatiivisia juttuja, niin sitäkin yhtälailla ruodittaisi ja arvosteltaisi. Että teet niin tai näin, niin ilkeilijöitä löytyy aina.
Että lippu korkeella vaan, Essi, äläkä vaan suunnittele lopettamista! <3
Mä ootan kovasti sen pakkauksen esittelyä ja muutenkin kaikki vauvahömppähankinnat kiinnostaa. Ja hei olispa kiva joku throwback postaus esim. Milan vauva-aikaan tai muuten vaan vaikka sun blogihistoriaan!
Tiia
Onneksi ei tarvinnut lukea lopettamisesta! Sun blogi on ollut ehdoton lempparini jo kauan. Osaltaan ehkä sen takia että elämäntilanteemme ovat niin samanlaiset mutta myös siksi, että blogistasi huokuu sellainen iloinen ja rakastava asenne.
Postausehdotuksia, meidän päivä ja video pitkästä aikaa olis kiva. Myös vauvahankintoihin liittyvä postaus kiinnostaa.
Kyllä täällä pysytään vaikka postaustahti olisikin hitaampi! Tää on myös mun ihan lemppariblogi, just toi hyväntuulisuus ja kauniit kuvat on iso plussa tässä blogissa.
Mua kiinnostais vauvahankinnat ja kaikki vauva-aiheiset jutut. Teijän vaunuvalinnasta olis kiva kuulla lisää jo tässä vaiheessa !
Aurinkoista ja onnellista kesää teidän koko perheelle, kohtahan teitä onkin siellä jo NELJÄ <3
Moikka Essi! Ei liity postaukseen, mutta teidän terassilauta näyttää kivalta ja meillä on just terassinrakennus alkamassa.. Niin sellaista kyselisin että onko teidän terassilaudat enemmän ruskean sävyistä vai vihertävää? Kuvista näyttää enemmän ruskealta? Kiitos jos jaksat vastata 🙂
Moikka Sara! Hmm, mä veikkaan että se on ihan sellasta perus rusehtavaa lautaa, ei se ainakaan omassa silmässä vihertävään taita. Kivaa terassiprojektia sinne, kivoja puuhia 🙂 Meilläkin tosiaan tuo laajennus tehtiin itse tuohon viime alkukesästä ja ollaan oltu kyllä tyytyväisiä että se tehtiin 🙂
Saisiko teidän talosta postausta? 🙂 Tää on ihan mun suosikki ykkösblogi, älä vaan lopeta! Kateelliset juoruavat ja puhuvat scheissea, mutta ymmärrän kyllä jos lopettaminen on käynyt mielessä… Toivon todellakin että jatkat, kiva seurata teidän perheen elämää. Vaikutat rauhalliselta ja sydämelliseltä ihmiseltä 🙂
Koti-postaukset on jääneet kyllä aika nolon vähäiselle, mutta kun tuntuu, että kaikki on edelleen niin kesken. Ehkä sitä pitää vaan rohkaistua ja tehdä niitä silti 🙂
Kiitos Jenny <3 tälläiset tsemppikommentit on arvokkaita sillon kun epäilee koko homman ideaa. Mahtavaa että siellä on teitä huipputyyppejä kuitenkin niin iso liuta 🙂