Äitienpäivä nostaa joka vuosi tunteet pintaan. Joka vuosi ehkä jopa asteen enemmän. Olen niin kiitollinen siitä, että eilen sain viettää jo viidettä äitienpäivääni, ja jo toista kahden lapsen äitinä. Päivä oli täydellinen – kiitos siitä kuuluu mun muruille. Oli viimeisen päälle aamiaiset, kortit, kukat ja kaikki. Tärkeimpänä tietysti nuo kaksi pientä herättämässä märillä suukoilla ja onnittelulaululla.

Äitienpäivänä mun tulee aina uppouduttua pohtimaan elämää ja erityisesti äitiyttä syvällisemmin. Pähkinänkuoressa sitä miten upeaa on saada olla äiti. Sitä miten on voinut lykästää näin, että on saanut kaksi aivan upeaa lasta. Äitiys ei ole itsestäänselvyys, se on kaikkea muuta. Se on yksi elämän suurimmista etuoikeuksista. Mun mittapuulla se on elämäni tärkein tarkoitus. Olla äiti noille kahdelle rakkaimmalle, joiden vuoksi tekisin mitä vain. Maailman rakkaimmat. Äitiys on ihanin ja palkitsevin roolini, mutta samaan aikaan se on myös se haastavin. Äitiys on yksi hurja vuoristorata, jossa toisena hetkenä leijutaan kevyessä rakkauskuplassa ja sekuntin päässä poltetaan pinnaa ja ollaan hermoromahduksen partaalla omien pikku monstereiden kanssa. Silti sekuntiakaan en vaihtaisi saati poistaisi. Äitiys ja lapset ovat opettaneet mulle niin paljon, ja opintie jatkuu vain – koko loppuelämän. Äitiys on yksinkertaisuudessaan parasta, mitä mulle on ikinä tapahtunut ja tulee tapahtumaan. 

Meidän äitienpäivä tosiaan sujui tosi ihanasti, tutulla kaavalla. Aamulla sain nukkua pitkään, kun Niko heräsi lasten kanssa valmistelemaan aamiaista. Eka vuosi muuten, että Mila hoiti ison osan aamiaisvalmisteluista suunnittelusta lähtien – jotenkin niin liikuttavaa, kuinka tarkkaan hän olikin miettinyt kaikkea ja pilkkonut hedelmälautasen hedelmät aivan itse. Onhan hän omien sanojensa mukaan jo ”aivan iso tyttö”, koska kohta täyttää jo viisi, ja viisi vuotiaat ovat kuulema jo tosi isoja. No sitten ysin aikaan kuului makkarin oven takaa ne pienet hiippailut ja oven avauduttua onniteltiin railakkaasti ja jaettiin monet märät pusut sekä isot halit. Siitä suoraan aamiaispöytään availemaan kortteja ja lahjoja. Täydellinen hidas aamu ja niin herkku äitienpäivän aloitus! Loppupäivä meillä menikin perinteisesti mummoloissa juostessa, kun käytiin onnittelemassa mummit ja isomummitkin.

Mites teillä vietettiin äitienpäivää? Kelit ainakin helli ja hellii edelleenkin. Tää kesä on saanut kyllä niin mahtavan alun, ettei voi kun toivoa, että tästä olisi tulossa lämpimin ja aurinkoisin kesä vuosiin!

Ja hei, nyt on ihan poikkeuksellinen päivä, sillä mä postaan ihan kohta vielä perään raksaviikkopostauksenkin! Pysykää siis kuulolla!

x Essi

Seuraa blogiani Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa + Snapchat: @essipieces.

Tags : äitienpäivä, äitiys, juhlat&tapahtumat, lapset, oma elämä, perhe