Mä melkein jo unohdin tän asian, se kävi niin huomaamattomasti. Reilu viikko sitten aamutissiteltiin viimeisen kerran ja pistettiin piste lähes vuoden ja neljän kuukauden imetykselle. Äiti itkee edelleen noiden hetkien perään, mutta lapsi se vaan nauraa jos tissin näkee ja peittää silmät käsillään merkiksi miten ”nololta” ajatus maidon lupsuttamisesta jo tuntuu. Ollaan niin isoa tyttöä että!
Me lopeteltiin imetystä todella hissuksiin, mikä osoittautui juuri oikeaksi tavaksi meille. Ensin karsittiin huomaamattomasti päiväimetyksistä, tilalle tarjottiin nokkamukia ja se sujui kivuttomasti. Pian jäljellä oli enää aamu ja iltahetket rinnalla, näiden lopetusta pelkäsin ja haikeilin eniten. Meidän tavaksi oli muotoutunut mennä iltaisin pötköttelemään sängylle ja viettää siellä päivän viimeiset läheiset hetket iltamaidon parissa, jonka jälkeen sammutettiin valot ja siliteltiin uneen. Aamuisin taas usein saatiin uniaikaa pari tuntia lisää törkkäämällää neidille tissi suuhun ensimmäistä kertaa herätessä. Näistä kahdesta imetyksestä karsittiin ensin ilta, siksi että aamun uniaika oli meille molemmille ehkä se arvokkaampi juttu säilyttää vielä hetken. Iltaimetyksen lopettamisesta selvittiin parin illan kiukuttelulla ja unitaistelulla. Pian kuitenkin nukkumaanmeno rauhoittui, kun Mila tajusi että nyt on uudet kuviot tulleet jäädäkseen. Edelleen me pötkötellään iltaisin vierekkäin sängyssä, josta pimu nostetaan pinnikseen nukahdettua, tää on koettu meillä toimivaksi ja saadaan pitää tietyllä tavalla ne tärkeät silittelyhetket illoissa edelleen.
Aamut pidettiin kuvioissa about parin viikon ajan iltojen rauhoituttua. Tää ihan vaan puhtaasti siksi, koska en raaskinut vielä lopettaa täysin. Mun piti tehdä se lopetuksen ”surutyö” osaksi jo etukäteen, että olin valmis itse luopumaan imetyksenilosta. Oikeastaan loppupeleissä imetys loppui ihan huomaamatta, viime viikolla havahduin vain yht´äkkiä siihen että tässähän on oltu jo pari päivää täysin imettämättä. Sitten se lopetettiin, vaikka maitoa edelleen tulisi, mutta aika tuntui nyt hyvältä meille kaikille. Periaatteessa Mila sai lopettaa ihan itse, eikä tissiä enää edes vonguta. Nukkumaan mennessä tosin käsillä pitää saada hiplata äidin paidanalta, muuten menee hermo. Muilla samaa? Hassua, mutta hellyyttävää. Kai se jollain tavalla rauhoittaa kun saa edes koskettaa, onhan pieni saanut koko tähän astisen elämänsä ajan viettää hetkiä rinnalla päivittäin. Ei siitä ihan noin vain voi otetta irroittaa.
Musta tuntuu että tää luopuminen tai lopettaminen on henkisesti ollut mulle raskaampaa kuin pikkumimmille. Toisaalta olisin voinut jatkaa vaikka jouluun saakka, kukaties pidempäänkin? Toisaalta taas aika oli nyt oikea, tietyllä tavalla kypsä tähän. Me oltiin Milan kanssa molemmat valmiita. Ei musta kuitenkaan olisi oikeasti taaperoimettäjäksi, Mila alkoi tuntua jo liian isolta lapselta rinnalla. Välillä tuli jo vähän sellainen luonnoton olo, että eihän tätä vauvatouhua voi enää jatkaa, muuten tota lasta saa käydä imettämässä vielä esikoulussa ruokatunneilla… No ei, mutta kärjistetysti tälläiset ajatukset tuli viimeisenä päivänä päähän. Nyt kuitenkin fiilis on loistava, mä ylitin kaikki omat ja muiden odotukset tässä imetysasiassa. Ihan mahtavaa, toivottavasti saan kokea näin onnistuneen imetysmatkan tulevaisuudessa vielä uudelleen.
Puhtaasta sydämestäni suosittelen kaikkia tulevia äitejä, parasta aikaa imettäviä ja mahdollisesti sen kanssa kamppailevia äitejä taistelemaan ja antamaan aikaa imetyksen kanssa! Ensimmäisiin viikkoihin tai jopa kuukausiin ei kannata luovuttaa, vaikeakin alku voi kääntyä hyväksi niin kuin mulla. Tiedän miltä tuntuu tarjota verta vuotavaa rikkinäistä rintaa itku silmässä lapsen suuhun, tiedän miltä tuntuu kun valvoo lapsen kanssa monta yötä kun tissiä syödään kerran tuntiin tai tiheämmin, tiedän miltä tuntuu kun rinnat on kivikovat, kipeät ja räjähtämis pisteessä, tiedän miltä tuntuu kun lapsi on kiukkuinen monen tunnin imetysmaratonin jälkeen ja tekisi mieli luovuttaa kun tuntuu ettei maito vain riitä. Tää reilusti yli vuosi on opettanut ja kasvattanut mua käsittämättömän PALJON, mutta se on ollut mun elämän antoisinta aikaa, myös ihan tämän imetyksen takia. Mä tuun olemaan tulevaisuudessa suuri imetyksen puolestapuhuja, ja en voi kun TSEMPATA teitä muita jotka asiaa pohtivat ja tuskailevat. En varmasti ole ainut äiti joka on saanut kokea lopuksi tän niin positiivisena kokemuksena, imetys on arvokas asia, antakaa sille mahdollisuus!
Kuinka teillä imetysmatka sujui tai on sujunut? Miten pitkään imetit tai aiot imettää? Miten imetyksen lopetus on onnistunut?
P.S. Ja ettei tää mun krooninen vauvakuume yhtään helpottuisi, valitsin postauksen kuvitukseksi ihan ensimmäisiä kuvia pikku pallerosta. Miten se on voinutkaan olla noin pieni joskus? Mä haluun vauvan……….
Tags : äitiys, fiiliksiä, kasvatus, kehitys&kasvu, lapsijutut
Meillä lopetettiin itseasiassa ihan samoihin aikoihin, poika oli vain kuukauden nuorempi kuin Mila. Meillä meni imetystaipale hyvin samankaltaiseen tapaan: imetyskerrat vähenivät hiljalleen ja tasaiseen tahtiin. Vähän meinaa haluta rintaa vielä, jos päivisin laitan häntä nukkumaan niin, että köllötellään vierekkäin mutta ei mitään kilareita vedä, vaikka ei tissiä enää saakaan.
Saattaa olla, että olisin jatkanut vielä pidempään mutta kun nyt toista odottelen niin imetyksestä tuli minulle vähän huonohko olo. Sitten erityisesti kun poika tuntui hyvin pärjäävän ilman, niin totesin että nyt saa luvan päättyä enkä näe tarpeelliseksi motivoida itseäni jatkamaan.
Nyt saa tissit ansaitusti levähtää ennen kuin ne lähtee uudelle kierrokselle ja toivottavasti seuraavallakin kertaa imetys on yhtä helppoa kuin ensimmäisen kanssa oli.
Kuulostaa tutulta, veikkaan että toi Milankin hiplailu on sitä tissinkaipuuta nukkumaan mennessä, mutta on kuitenkin hyväksynyt sen että sitä ei enää saa 🙂 Mukava kuulla että teilläkin meni kivuttomasti.
Toivotaan että toisen kanssa imetys menee myös kivasti, onnea raskausaikaan <3
Ihanasti sujui imetystaival teillä ja oli varmasti hyvä aika lopettaa jos lapsi ei jäänyt sitä kaipailemaan. 🙂
Mää taas olin se ihminen, joka odotti itseltään suuria ja näki melkee ittensä imettämässä vielä kaksivuotiasta. Toisin vaan kävi! Imetys oli mulle itelle iha helppoo, vaikka olikin yks rintatulehdus alussa yms. Ne vastoinkäymisetkää ei lannistanu.. Mut pikkuhiljaa lapselta vaa loppu mielenkiinto tissiin, se vaa kuikuili ympärilleen. Ku maidon tilaus sitä kautta loppu, ni ne kerrat ku se siinä viihty yhtää pidempää, ni tuntu et vaik se kui posket lommolla imee, ni ei sieltä mitää tuu! 😀 Lopetin siis imetyksen ku tytär oli 10kk. Sillo se tuntu iha ok:lta, mut jälkeenpäi harmittaa. Luovutinko sittenki liian helpolla? Seuraavaa imetän varmaa eskariin asti!!! 😀 No ei 😀
No hö, meillä meni sit vähän ristiin tää imetys 😀 Mutta 10kuukautta on myös ihan tosi hyvä saavutus, saat olla ihan yhtä ylpee itsestäs ! Älä siis soimaa itseäs <3
Pian seitsemän kuukautta on takana, enkä halua ajatella vielä lopettamista. Välillä mietin jo yövieroitusta, kun oli niiiin hulinointivaihe tuossa, mutten raaskinut. Aloittelen keväällä jo työntekoa, se tuntuu tällä hetkellä suurimmalta ’uhkakuvalta’ imetyksen suhteen, koska haaveilen että sinne vuoden ikään about saisin imettää, ehkä pidempäänkin. Olen siinä kyllä itse ihan yhtä kiinni kuin vauvakin, joten todella ymmärrän, että olet joutunut asian kanssa tekemään surutyötä! Mielestäni tosi hieno rupeama teillä takana, saat olla ylpeä itsestäsi 🙂
Eikä sitä tarvitsekkaan ajatella, ennen kuin se tulee sillain luonnollisesti ajankohtaiseksi. Tai ainakin tätä mieltä mä oon 🙂 Toivottavasti työnteon ohessa imetyskin vielä menee niin kuin toivotte! Kiitos <3 oon kyllä tosi happy, että tää meni näin kivasti loppuun asti.
Nea söi tissiä ekat 3kk, Ella 2kk. Ei ollut mun juttu, ei sitten mitenkään, vaikka ajattelin, että toisen lapsen kanssa kaikki onnistuu varmasti paremmin. Haikeana aina lueskelen tarinoita muiden imetyksestä jne, kun omalla kohdalla kaikki meni niin päin peetä. Taistelin molempien lasten kohdalla edes ensimmäiset kuukaudet, enkä antanut korviketta, en sitten millään. Päässä oli vain ajatus että vauvan täytyy saada rintamaitoa, ei missään nimessä korviketta. Loppujen lopuks aloin olla niin väsynyt ja stressaantunut imetyksestä ja sen onnistumisesta, imetyksestä muualla kuin kotona ( varsinkin Ellan kanssa) että pullo tuli kuvioihin ja koettiin se niin paljon helpommaksi, kun isäkin pystyi osallistumaan jne. Aluksi pumppasin maitoa, pikkuhiljaa maidontulo väheni kun vauva ei ollutkaan enää rinnalla, sitten siirryttiinkin korvikkeeseen. Luovutin. Suoraan sanottuna luovutin, enkä jaksanut enää edes yrittää. Muistan vieläkin sen päivän, kun istuin sohvalla itkien ja sanoin Aapolle että en jaksa enää tätä p*skaa, nyt me juodaan pullosta. Ja tässä ollaan 😀 Meillä tytöt siis oli tosi kiukkuisia ja tuntui että rinnalla sai olla 24/7, enkä pystynyt tehdä yhtään mitään.. Maito tuli mulla tosi niukasti. Sä olet onnistunut kyllä hienosti imetyksen kanssa, saat olla ylpeä. <3 Mun oma äiti imetti minua ja sisaruksiani tositosi pitkään, ja minuakin reippaasti taaperoikäiseksi. Kerrankin olin Prisman kassalla huutanut " Äiti, anna tissiä!!" Silloin taisi loppua minun tissittelyt, hah 😀 – Mia
Voi Mia, voin vaan kuvitella että haikeilet asiaa, mutta älä soimaa itteäs <3 Yritit parhaas, ja ihan yhtä hyvin ne beibet kasvaa pullon ja korvikkeen voimin. Aina se imetys ei onnistu vaikka kaikkensa antais. Kiitos <3 niin mä kyllä oonkin. Hahahah, joo toi vois olla se kauhukuva just siinä taaperoimetyksessä 😀 Apua !
Ääk, ei tommosia vauvakuvia saa laittaa 🙂 mä kans oon imettäny meidän molempia yli vuosikkaiks.
Meillä neiti 3v. Edelleenki välillä haluis nukkumaan mennessä laittaa käsiä paidan alle, kun häntä kieltää niin huutaa ”tahdon hiplaa mammaa” ekalla kerralla meni kivuttomasti ja äiti sekä lapsi unohti äkkiä. Mut tää toinen on ihan mahdoton 😀
Pakko oli kun niitä menin selailee, voi mikä haikeus iski täällä <3
Ahahaha ihana pieni 😀
Me lopetettiin imettäminen pojan ollessa puolivuotias. Vaikka kaikki sujui hyvin alusta asti, en kokenut että imetystä olisi tarvinnut jatkaa pidempään. Lopetuskin sujui huomaamatta, eikä poju missään vaiheessa haikaillut tissin perään. Mistähän johtuu, että toiset haluavat imettää pitkään ja toiset taas eivät?
Me ollaan kaikki niin kovin erilaisia näissä asioissa, eikä imetykseenkään kuitenkaan oo yhtä oikeaa tapaa. Kaikilla on omansa, toinen imettää pitkään ja toinen taas ei välttämättä ollenkaan. Jokainen valitsee sen oman tiensä 🙂
Meillä loppui imetys vähän vahingossa reilu kuukausi sitten. Kärsin kovista raskauspahoinvoinneista, en pystynyt syömään mitään. Maitookaan eisiis riittänyt kuin pariin imetyskertaan vuorokaudessa. Päätin säästää ne yölle, että sain paremmin levättyä. Päivämaidot vaihdoin korvikkeeseen. Pojan ollessa pari päivää vaille 1v päätin, että yösyönnit saa loppua ja siihen loppui myös imetys. Kaikki kävi kivuttomasti lapsen kannalta. Äitiä kyllä itketti moneen kertaan. Tää oli kuitenkin meille hyvä hetki lopettaa. Saan hetken pitää taukoa imetyksestä ja keväällä taas vauvan syntyessä (toivottavasti) alottaa uudestaan 🙂
Mä uskon siihen että se oikee hetki tulee jokaiselle 🙂 Teille se tuli nyt, ja ilmeisesti aika luonnollisella tavalla kun uusi tulokas on myös jo tulossa. Onnea odotukseen <3
Hei ylläri: Meidänkin imetys on päättynyt! Tissiä syötiin viimeksi lauantaiaamuna. Jännittävää, pelottavaa ja vapauttavaa. Etenkin se että viime yönä neiti nukkui koko yön omassa sängyssään, mitä yleensä on tapahtunut vain harvoin. Ehkä jatkossakin? 🙂 Tehtiin kyllä lopetuspäätös, mutta olin aika varma että jos olisi ollut kamalaa huutoa niin olisin tissin antanut. Ei ollut, jee! Onnea teillekin!
😀 Ihan käsittämätöntä miten meillä kaikki käy samaan aikaan 😀 Meillä on myös noi yöt nyt rauhoittunut paljon! Jeejee hyvä me 🙂
Tossa imetyshössötyksessä ei ole järjen häivää..Ihan yhtä hyvä maito tulee purkista ja sylissähän sitä lasta silloinkin pidetään ja lähesyyttä tankataan :). Mun kaikki kolme lasta saanut tissiä 1-2 kk kun ei onnistunut (maitoa tuli liian vähän) ja tästä en kantanut pienintäkään huolta. Lapset ei ole juurikaan sairastellut, nuorimmaiseni 1v 2 kk ei ole ollut vielä kertaakaan kipeänä ja myös vanhemmat lapset eivät vauva/taaperoaikanaan sairastelleet juuri koskaan. Kaikki kolme ovat nukkuneet yönsä 3 kk ikäisistä saakka sen 9-11 tuntia kertaakaan heräämättä eli toisin sanoen me vanhemmat olemme saaneet kunnon yöunet 🙂 Ihan yhtä hyvin uppoo Nannit ku nännit 🙂
Ei tää siis ollut minkäänlainen hyökkäys ”korvike-äitejä” kohtaan 🙂 Mä en koe siinä myöskään mitään pahaa, että jos äiti syystä tai toisesta kokee pullon helpommaksi tavaksi omalla kohdalla. Samanlailla lapset kasvaa myös juurikin esim Nanilla. Itse koin imetyksen niin positiivisena, että haluan kuitenkin kannustaa muita äitejä myös siihen!
Tällä hetkellä 2kk vanhan pojan äidille nää sun imetyspostaukset on ollut ihanan kannustavia. Kiva lukea välillä onnistuneista imetyskokemuksista. Itselläkin tavoitteena imettää ainakin yksivuotiaaksi ja alku on ainakin sujunut lupaavasti. 🙂
Ihana kuulla että näistä on iloa, toivottavasti teillä menee jatkossakin imetys hyvin. Tsemppiä vauva-arkeen <3
Aivan ihana teksti! Ja kyllä voit olla ylpee itestäs! Ihan mieletöntä! <3 Kuulostaa täydelliseltä lopetukselta! Miulla in 2kk vanha vauva ja alku imetyksen kanssa takkusi, Sillon päätin että jos saadaan homma toimimaan ni imetän ainaki vuoden vanhaksi. Nopeasti saatiin imetys kuntoon ja nyt nautitaan tästä pojan kanssa täysin rinnoin, kirjaimellisesti 😉