Kun kasvoin, sinut sain.
Omakseni.
Sinä jaksoit katsella,
kun murrosiän tuulimyllyjä vastaan taistelin.
Et arvostellut, et hetkeäkään.
Olit vain rinnallani.
Joskus ehkä huokauksieni hetkellä,
huokasit kanssani ja heilautit kättäni tassullasi.
Mutta ymmärtäen.
Koitti sekin aika, kun muutin kotoa pois.
Pois luotasi. Olin kasvanut aikuiseksi.
Joka kerta kotiini tullessani
otit minut suurella ilolla vastaan.
Aikanani otin myös oman koiran, oman pienen pennun.
Senkin sinä otit sydämeesi, hienosti vastaan,
ollen oikea koirapappa.
Minun pienen pentuni sinä tavallasi kasvatit aikuiseksi koiraksi; arvostamaan vanhempaa.
Ehkä työsi oli täällä tehty,
sinun oli jo aika jättää paikkasi seuraavalle.
Niinpä eräänä joulukuun iltana sait lentää
sinne mistä olit tullutkin: koirien taivaaseen.
Me oman koirani kanssa hyvästelimme sinut.
Olit ollut saattamassa meidät kummatkin, lapsesta..aikuisuuteen.
Tää päivä on ollut raskas. Raskain pitkään pitkään aikaan. Päivällä jätettiin hyvästit, rapsuteltiin ja rutistettiin viimeistä kertaa. Vaikka oli vain ajan kysmys milloin Romeon aika koittaa, ottaa tää silti ihan mielettömän koville koko perheellä. Kyyneliä, hyvästejä, pentu kuvien katselua ja muistoja viimeisen lähes 12 vuoden ajalta on tämä päivä ollut täynnä. Illan koittaessa Romeon kivut oli poissa ja rakas perheenjäsen pääsi vanhempien takapihalle lepäämään. Meille muille jäi kasa ihania muistoja tuosta kiltistä ja niin sympaattisesta koirasta, mutta myös suunnaton sydäntä puristava ikävä. Meidän rakas, lepää rauhassa.♥
SEURAA BLOGIANI, FACEBOOKISSA, BLOGLOVINISSA JA INSTAGRAMISSA + SNAPCHAT: @ESSIPIECES
Voimia sinne! <3 Itsekin pelkään tuota päivää jo valmiiksi.
Kiitos <3 ..pahintahan on se, että vaikka kuinka pelkäisi ja valmistautuisi, niin se ei auta suruun lainkaan…
Itku tuli. Heti tuli mieleen oma koira, joka kolme vuotta sitten yllättäen menehtyi kotona (luultavasti myrkytetty), ei siitä vieläkään voi puhua ilman et rupee itkettää.. Kyllä lemmikin menetys vaan on rankka juttu, onhan kyse tärkeästä perheenjäsenestä. Nuo ensimmäiset päivät varsinkin on vaikeita, mut onneks sitten helpottaa. Tuokin, että saitte hyvästellä, auttaa jo paljon! Voimia <3
Voi ei, toi on ihan kamalaa kun koiria myrkytetään ja asetetaan ties mitä ansoja. Käsittämätöntä! Kiitos, ja samoin sinne <3 se ikävä ei lähde ikinä sydämestä pois!
Voi ei, toi on ihan kamalaa kun koiria myrkytetään ja asetetaan ties mitä ansoja. Käsittämätöntä! Kiitos, ja samoin sinne <3 se ikävä ei lähde ikinä sydämestä pois!
Voi Essi <3 voimia kaikille teille!
Tiia
Kiitos Tiia <3
Oi, kovasti voimia sinne! Mekin saatiin eilen illalla kuulla, että miehen vanhempien beaglelta (8v) oli löytynyt pahanlaatuinen kasvain. Viime hetkiä eletään senkin kanssa. 🙁
Kiitos Elina <3 Ja samoin sinne, tsemppiä koko perheelle tulevaan!
Otan osaa suruunne! ❤️
Itsekin jouduimme saattamaan rakas suuri karvaturrimme, suurisydäminen lastenvahti ja turva, meidän liian suuri sylivauva, viimeiselle matkalle puoli vuotta sitten, ihan liian nuorena ja ihan liian rakkaana jättämään hyvästejä. Vieläkin mielessä päivittäin kyynelsilmin 🙁
Kiitos <3 Varmasti on mielessä edelleen, eihän se ikävä täysin koskaan lähde pois. Joten voimia myös sinne!
Paljon voimia koko perheelle! Lemmikin menetys on kuin menettäisi perheenjäsenen. Onneksi tassunjäljet pysyy aina sydämessä! <3
Nimenomaan, kiitos <3
Otan osaa! Tiedän myös miten rankkaa tuo on. Jouduimme itse myös kesällä sanomaan hyvästit rakkaalle koirallemme (13v) ja päästämään hänet pois luotamme. Oli se kyllä raskas päivä ja sen muistelu tuo vieläkin kauhean ikävän sydämeen ja kyyneleet silmiin. Raskas päätös se oli, mutta samalla helpottava ja huojentava..niin kauan oli koira ollut enemmän ja vähemmän sairas.. Ei tarvinnut koiran enään tuntea kipua eikä väsymystä. 🙁
Jotenkin sitä ei edes ennakkoon osannut ajatella, että se suru olisi ihan oikeasti näin suuri. Mutta eiköhän tässäkin aika auta ja onneksi meillä molemmilla on muistot noista karvaisista rakkauksista ikuisesti mukana <3
Itku tuli ajatellessa koira-pappaa ja teidän surua ja ikävää ❤️
Otan osaa suruunne. Joskus täälläkin on tuo surullinen päivä edessä.
Kiitos kovasti myötätunnosta <3 ootte ihania!
<3
<3
Eiii Essi mä aloin itkemään! Kirjoitat niin kauniisti.
Meillä on porukoilla samaa ikäluokkaa ja tarina on ihan sama kun sulla, tällä hetkellä Moona kasvattaa mun koirasta Alisesta kunnon koirakansalaista. Vanhan terrierirouvan kärsivällisyydellä (:D). Välillä on niin huono omatunto hyysätä omaa koiraa ja elämää eteenpäin, kun toinen on monta vuotta ollut rakastava ja itse vain piipahtaa nykyään sen elämässä! Yrittäkää jaksaa siellä, ihan koko perhe <3
– reetta