Reilu viikko sitten perjantaina lopetin kuopuksen imetyksen. Eli 1,51 vuoden, 18,13 kuukauden, 79 viikon, 554 päivän ja 13 272 tunnin jälkeen. Päätös oli mun oma, vaikka olisin halunnut lopettaa lapsentahtisesti. Lopetuksen osalta imetys ei siis sujunut ihan niin kuin olisin toivonut, mutta muuten olen ihan superiloinen siitä, että päästiin näin pitkälle.
Alunperin mulla oli tavoite imettää vuosi, ja siitä sitten katsottaisiin omalla painolla miten homma etenee. Noelin kanssa kaikki meni yleisesti ottaen tosi helposti, mitä nyt öisin roikuttiin aina tissillä vähän liikaakiin ja äiti oli välillä tositosi väsynyt. Pojasta kuoriutui heti elämänsä ensimmäisinä viikkoina esiin oikea tissitakiainen. Muistan ajatelleeni esikoisen aikaan, että vauva on jatkuvasti rinnalla, mutta silloin en tiennytkään vielä mitään. Kyllä tää kakkosvauva opetti meille vasta sen, mitä sillä tissitakiaisella tarkoitetaan. Pikkuveli oli nimittäin ihan eri luokkaa kuin siskonsa, ja siksi tämä imetyksen lopettaminenkin jouduttiin tosiaan tekemään mun päätöksestä. Tämä omatahtoinen pikkuherra tuskin olisi ollut valmis luopumaan rinnasta vielä kuukausiin.
Toinen imetystaival alkoi heti synnytyssalissa, vain muutama hetki sen jälkeen kun olin saanut pienen poikani rinnalleni. Oli ihanaa päästä kokemaan nuo maagiset ensihetket toistamiseen rauhassa vastasyntyneen kanssa. Kuinka upeaa oli nähdä se, miten luonto hoitaa heti alkumetreiltä kaiken kuin itsestään. Tällä toisella kertaa olin paljon varmempi ja kokeneempi tietysti kaikesta mitä tuleman piti. Tämän takia kaikesta osasi myös nauttia aivan eri tavalla. Oli levollinen fiilis, kun tiesi miltä imetys tuntuu ja kuinka paljon se vaatii niin henkistä kanttia kuin fyysistäkin.
Esikoisen kanssa alkutaival oli suoraan sanottuna kamalaa taistelua ja tunteiden vuoristorataa. Imetys ei todella ollutkaan ihan piece of a cake -homma, joksi sitä nuorena ja kokemattomana äitinä luulin. Kaikki kipuilut, hormonihuurut ja imetysmaratonit, joihin ei ollut ensikertalaisena osannut yhtään varautua olemattoman imetysohjauksen vuoksi. Kaiken sai opetella silloin itse. Muistan miettineeni luovuttamista ainakin sata kertaa, mutta palava halu imetyksen onnistumiseen ja sen hyötyjen tiedostaminen sai jatkamaan. Onneksi. Nyt toisella kierroksella tuo taistelu palkittiin, vaikka kipeää teki tälläkin kertaa. Ekojen kuukausien aikana sai samalla tavalla vaikeroida maidonnousut ja imuotteiden treenaukset, mutta sen lisäksi vielä kireästä kielijänteestä johtuvan extratiukan imuotteen kanssa tuli pulmia. Mikää ei kuitenkaan tuntunut ylitsepääsemättömän hankalalta tai raskaalta, kun tiesi vaiheiden kuuluvan asiaan ja helpotuksen olevan nurkan takana.
Noel täytti tässä kuussa 1,5vuotta ja se oli mun päässä sellainen takarajaikä imetykselle. Mielessäni ajattelin viime syksynä, että lopettaminen ei tulisi olemaan mikään vaikea juttu talven aikana. Poika alkaisi varmasti kasvaessaan jättää imetystä omatoimisesti vähemmälle, samoin kuin Mila teki. Eka imetys loppui lapsentahtisesti 1v4kk iässä, joten naiivisti ajattelin, että kyllä tääkin hyvin menee, eikä tarvita kuin pientä ohjausta korkeintaan. No eipä mennyt. Aloitteen jokaiseen imetyskerran vähentämiseen tein minä ja protestointi tähän oli ajoittain kovaakin. Luulen, että iso tekijä oli myös se, että tissi on toiminut aina myös tutin roolissa lohtuna ja turvana, joten ihmekkös tuo. Tuttiahan hän ei syönyt koskaan, joten tässä vieroitettiin kaksi kärpästä yhdellä iskulla.
Imetin Noelia viimeisen kerran 16.2 perjantaina, juuri ennen kuin lähdin Helsinkiin viikonlopuksi. Siinä sohvannurkassa herkistyneenä keskittyen kokemaan äitiyden yhtä ihmettä viimeisen kerran tuon toisen maailman rakkaimman kanssa. Se oli myös ehkä viimeinen imetykseni koskaan. Voi vitsi, kyynel nousee silmään nytkin. Olihan imetys tietysti myös ajoittain raskasta, raivostuttavaakin ja rajoittavaa. Tuntui välillä, ettei sulla ollut muuta virkaa kuin olla toisen maitobaari ja mihinkään et päässyt. Kaikki menot ja meiningit piti sopia aina imetyksen ehdoilla. Päällimmäisenä tunteena on kuitenkin suuri ilo ja ylpeys. Imetys on kaikesta huolimatta ihan suunnattoman ihanaa ja sen lopettaminen luonnollisesti haikeaa. Niitä ihan viimeisiä vauvamaisia juttuja joista luopua. Yhden upean aikakauden loppu.
Imetykseen liittyy mulla ja varmasti monilla äideillä valtavasti vahvoja tunteita. Jotenkin tän postauksen lopettaminenkin tuntuu tosi vaikealta ja oikeat sanat siihen on ihan hukassa. Haluaisin kertoa vielä niin paljon, mutta sen kaiken mahduttaminen tähän postaukseen tuntuu ihan mahdottomalta. Mutta ehkä sanon vain, että imetys on ihan parhaita juttuja ja sitä tulee ikävä. Niin ja ehkä myös sen, että toivon kovasti, että vielä joskus saadaan kokea ja nähdä meidän perheessä se kolmaskin imetystarina. Nyt olen kuitenkin kiitollinen tästä toisesta tarinasta, jota voidaan vaalia tulevaisuudessa rakkaina muistoina <3
Millaisia kokemuksia teillä on imetyksen lopettamisesta? Missä iässä? Entä kuinka lopettamiset ovat sujuneet verraten sisarusten välillä?
Seuraa blogiani Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa + Snapchat: @essipieces.
Tags : äitiys, ajatuksia, imetys, lapset, lapsijutut, vauvat
Imetyksen päättyminen on hakeaa ja niinhän se saakin olla. Oman esikoisen kanssa taival päättyi pojan ollessa 1v 7kk kun mies jäi isyyslomalle ja otti myös päiväunille laiton tehtäväkseen. Päikkärimaidot oli se viimeinen hetki kun tissille jaksoi vielä rauhoittua. Taisi lopetus olla loppupeleissä äidille kovempi paikka kuin pojalle. Mutta meni juuri kuten halusinkin, lapsentahtisesti. Jos joskus on toinen imettävä, toivoisin samanlaista taivalta, mutta koskaan ei tiedä.
Niinhän se on 🙂 ja juuri tuo, että lopettaminen on nimenomaan äidille usein se vaikeampi pala. Ihana että teillä meni kaikki niin kuin toivoit! Ihanaa kevättä <3
Onnea imetystaipaleesta!❤️
Mulla on Noelin ikäinen poika joka kans on ollut kunnon tissihirmu. Uus raskaus kuitenkin on auttanut vieroittamisessa, ehkä maito on vähentynyt ja maku muuttunut. Ekan kolmanneksen jälkeen imetyskerrat toisensa jälkeen vaan jäi pois. Nyt poika käy vielä pari kertaa viikossa aamuisin rinnalla, ja annan käydä vaikkei sieltä varmaan mitään enää tule ? Tissit tuo selkeästi turvaa edelleen, usein yöunillekin poika käy käsi mun paidan sisällä ?
Onneksi mulla uusi imetystaivalkin syksyllä alkamassa ja tosiaan paljon varmemmin mielin voi lähteä siihen kun esikoisen kanssa kaikki piti opetella itse ja luottamus itseen oli kyllä aika hukassa kun tukea ei saanut mistään.
Kiitos Loviisa <3 Ompa teillä mennyt ihanan lempeästi tuo asteittainen vieroitus. Onnea loppuraskauteen, ja nautinnollista toista imetystaivalta kun sen aika koittaa 🙂
Miten kauniisti kirjoitettu, nousi kyyneleet silmiin täälläkin! Palasi mieleen oma imetyksen lopetus esikoisen kanssa (1v 10kk iässä) – sanoinkuvaamattoman haikeaa, mutta juuri niin sen pitikin mennä. <3 Nyt mennään vielä alkumatkaa kuopuksen 3kk kanssa! <3 Toivottavasti toiveesi toteutuu ja saat vielä kerran kokea imetyksen ihmeet. <3
Blogisi on yksi lemppareistani, kiitos! 🙂
Eikä! Ihana sinä! onpa ilo, että tekstistä välittyi noin hyvin fiilis sinne toiselle puolelle <3 Kaikkea ihanaa sinne uudelle imetystaipaleelle ja vauvavuoteen!
Meillä imetys loppui tytön ollessa 10kk, omasta tahdostani. Yöt alkoivat olla yhtä tuskaa kun aiemmin hyvin nukkunut tyttö heräili useasti rinnalle, selkeästi nälkä ei ollut.. toimin varmaan tutin korvikkeena kun sitä tyttö ei koskaan huolinut. Aloin itse olla muutenkin jo kypsä imetykseen, ja pidän tuotakin aikaa hyvänä saavutuksena 🙂 Olimme lähdössä mieheni kanssa ensimmäistä kertaa kahdestaan pois yöksi joten siinä oli hyvä sauma lopettaa imetys. Tosi hyvin meni kaikki, muutamana yönä pientä protestia mutta hyvin pian nukuttiin taas täysiä öitä 🙂
Tuo tuttina oleminen on niin rasittavaa ja väsyttävää. Ymmärrän fiiliksen täysin <3 Ja ehdottomasti, 10kuukautta on mahtava saavutus!
Kaunis kirjoitus! Mä imetin esikoista reilut 1 v 9 kk, ei puhettakaan, että olisi vähentänyt sitä itse, joten siinä vaiheessa tuli oma raja vastaan, kun odotin jo toista. Kuopuksella pidin tavoitteena vuotta ja siihen melkein päästiinkin, pari viikkoa ennen 1 v synttäreitä imetys loppui, taas mun aloitteesta. Siirryttiin kuitenkin suoraan äidinmaidosta lehmänmaitoon. Onhan se lopetus haikeaa, mutta toisaalta myös tosi vapauttavaa, kun pieni ei ole niin riippuvainen äidistä enää! Ja musta imetys oli ihaninta kuitenkin ihan pienen vauvan kanssa, joten kävelevän ja puhuvan pikku taaperon imetyksestä luovuin ihan hyvillä mielin.
Kiitos Tuuli <3 ...myös siitä että jaoit omat kokemuksesi, upeita imetyksiä sulla takana. Ja toi vapauttava fiilis on kyllä ollut tosi mahtavaa nyt lopettamisen jälkeen ja auttanut siinä kaikessa haikailussa!
Itse jouduin lopettamaan 1v 10kk iässä seinään pitkän (6kk) lääkekuurin takia, se ei sovi imettävälle ja oli minulle välttämätön. Vaikka imetystaival oli pitkä, niin lopettamisesta on silti hiukan paha mieli. Tissi oli lapselle TODELLA tärkeä ja edelleen haikailee sen perään (lopettamisesta jo 3kk). Varsinkin kun taisi jäädä ainoaksi imetykseksi ja olin pienesti haaveillut WHO:n suositukseen (2v) pääsemisestä 🙁
Voi harmi, että teillä kävi noin ikävästi. Mahtavan pitkälle pääsitte, mutta ymmärrän että jos omat toiveet ei menneet maaliin asti, niin se jää luonnollisesti harmittamaan. <3 Aika pitkään säilyy pienelläkin mielessä, mutta onneksi se sitten ajan kanssa helpottaa. Kaikkea ihanaa teidän kevääseen!
Aivan ihana postaus! Meillä jatkuu imetystaival vielä 1v5kk pojan kanssa. Elättelen toivoa, että loppuisi lapsentahtisesti kaksivuotiaaksi mennessä, mutta saas nähdä. Imetys on ihanaa ja tunnen jo haikeutta lopettamista kohtaan. Mutta toisaalta toivoisin vähän taukoa ennen toivottua toista raskautta, jos vaikka pääsisi vihdoin viimeisistä raskauskiloista eroon imetyksen päättyessä..
Kiitos ihana Katja <3 Tän asian suhteen on vaikea tehdä päätöstä, jos ei ole ihan varma. Pohdiskele rauhassa, se fiilis tulee kun aika on oikea 🙂
Ihan kuin minun tarina❤️ Nyt neiti 1v 6kk Ja joka yö vannon että seuraavana päivänä lopetan imetyksen jotta saisin joskus nukuttua kokonaisen yön. Vaan sitten kun katson kuinka onnellinen tyttö on rinnalla, kuinka hän lepertelee näille ”kavereilleen” niin taas toivon että lopetus tulisi vielä joku päivä hältä itseltään..
Rakastan imettää ja koen sen suurenmoisena etuoikeutena mutta rajoittaa se kyllä melkoisesti. Vaikka unien aikaan imetys lähinnä vain painottukin.
Onnea teille upeasta taipaleesta ja kaikkea kivaa kohta alkavaan kevääseen.
Niin tuttuja fiiliksiä nuo yölliset kamppailut ja ihanaa että samaistut <3 Imettämisestä luopuminen on kyllä aika kamalaa ja vaikeaa, vaatii oikeastaan ihan sellaisen pienen surutyön teon. Tsemppiä sinne päätöksen tekoon, kyllä sen sitten tietää kun aika on sopiva 🙂 Kiitos fiiliksistä ja ihanaa kevättä Mari <3
Muistelen sinun sanoneen, että avomiehesi ei halua kolmatta lasta. Tuntuu vähän, ettet arvosta hänen päätöstään kun toivot kolmatta lasta?
Meillä ei ole tehty päätöksiä suuntaan tai toiseen missään vaiheessa asian suhteen ja onneksi näissä jutuissa kaikilla on osapuolilla on oikeus vaihtaa mieltään 🙂