Hän siellä masussa on jo täysiaikainen! Käsittämätöntä kuinka pitkä matka on jo tultu sieltä marraskuun plussauksesta ja niistä kutkuttavista viikoista, kun meidän pienestä salaisuudesta ei tiennyt kukaan muu kuin me. Silloin tää kesä ja nää viikot tuntui olevan loputtoman pitkän matkan päässä, mutta tää aika on kyllä kulunut kuin siivillä. Toisaalta hyvä niin, mutta toisaalta jo aika haikeatkin fiilikset rupeaa hiipimään rintaan, pian on loppuhuipennuksen aika – masulle saa sanoa heipat ja toivottaa yhden maailman rakkaimman lisää tervetulleeksi meidän elämään!
Elämä mahan kanssa alkaa tosin olemaan ajoittain jo niin raskasta ja raihnaista, joten enemmän kuin mielelläni just nyt tän pallon vaihtaisin vauvaan. Tietysti näitä taianomaisia liikkeitä tulee ikävä ihan superäkkiä, mutta mutta… kyllä te tiedätte! Ei nää vikat viikot mitään herkkua ole. Ootan kuin kuuta nousevaa, että saa taas nukkua masullaan, liikkua normaalisti ilman näitä kaikkia kolotuksia ja että tää hiton hikoilu loppuisi! Paitsi eihän se lopu, auta armias niiden imetyshormoonien kanssa…
Muutenkin aletaan olla aika hyvissä asemissa vauvan kotiin tuomisiksi. Lähes kaikki pikkuruiset vaatteet on pesty ja viikattu valmiiksi. Vaunut ja kaukalo on käyttövalmiina. Milan muutettua omaan huoneeseen nukkumaan, on myös juniorisänky muuttanut malliaan jälleen pinnasängyksi, ja on näin petaamista vaille valmis. Hoitopisteeltä puuttuu ainoastaan pari tärkeää juttua, nimittäin hoitoalusta ja vaipat. Mitäs muuta sitten? No imetysjuttuja täytyy vielä shoppailla, pumppua, liivejä, maidonkerääjiä jne… Mutta muuten sanoisin, että aika hyvällä mallilla alkaa valmistelut olla. Sairaalakassin kimppuun käyn heti alkuviikosta! Vinkkejä mitä siellä ainakin kantsii olla?
Nyt ne hyvin odottavat tunnelmat valtaa meidän kodin. Niko jännittää jokaista soittoani työpäivien aikana, isovanhemmat asettautuu erityisvalmiuteen Milan hoitokuvioiden suhteen, mä kuulostelen jokaista pientäkin olon muutosta ja koko lähipiirikin jännittää milloin meidän pieni poika päättää saapua maailmaan. Pitkiä, mutta niin ihania viikkoja luvassa. Niitä saattaa olla luvassa lähes viisi, mutta voidaan puhua päivistäkin – niistä aiotaan nauttia parhaamme mukaan!
Seuraa blogiani, Facebookissa, Bloglovinissa JA Instagramissa + Snapchat: @essipieces.
Tags : fiilikset, perhe, raskaus, vauvajutut
Oi juku miten jänniä aikoja <3
Sairaalakassiin: omat hygienia varusteet, pari tuttia, vauvalle sekä itselle kaikki kotiutumisvaatteet (huom. joustavat pehmoset alusvaatteet!), hyvin imukykysiä siteitä, hiusharja ja papulaa, jos meikata tykkää niin meikit ja pikkupeili, omat sukat ottaisin itse koska se sairaalan sukat juoksee karkuu koko aika :'D
Sitte tietty kännykkä, kamera, vara akku kameraan, kännykän laturi, ehkä lompakko? avaimet? kuulokkeet, jotaa lukemista ehkä?
Aiotko yhä tehdä sen äitiyspakkaus postauksen? vai ootko jo tehnyt sen ja se on vaan livahtanut multa ohi?
Ihan samoilla fiiliksillä! Aika kulunu ihan tosi nopeesti tänne asti ja nyt tuntuu, et aika vaan matelee, ku oottaa pienen syntymää. Tukalaa on olo tän vatsan kanssa ja oon miehelle sanonukki, et muistuta mua myöhemmin, et masuikävää ei voi vaan tulla. 😀
Mulla siis samat viikot rullaa sun kanssa ja toista myös odotan. Onki ollu kiva lueskella sun raskauskuulumisia. 🙂
Sairaalakassiin oon pakkaamassa äitiyskortin, kännyn ja laturin, hygieniatuotteet, harjan ja ponnarit, kameran, suklaata ja vauvalehden. 🙂 Kotiutumisvaatteet mulle ja vauvalle mies saa tuoda mukanaan ku tulee meitä hakemaan.
Ihanaa, ihanaa! Meilläkin sukuun tupsahtavien kaksosten aika alkaa olla täysi ja sektio sovittuna ens viikolle. Täällä jännäillään kovasti ja toivotaan jaksamista pikkumammalle, joka on kuulemma ollut jo monta viikkoa melkoisen raihnainen (vaikea edes kuvitella, kun jo yhdestäkin on olot niin tukalat, että mitä se on sitten kahden kanssa…). Minä nautin JA haikeilen, kun tuo oma kuopus on jo niin ISO! Äkkiä meni se pikkuvauva-aika, nyt jo riittää vahdittavaa kun pieni tutkimusmatkailija on milloin pistorasioilla, milloin likakaivojen kimpussa.. heh:)
Ihania odottelupäiviä ja voimia koitokseen!