Nyt tulee hyvin myöhässä viime viikon odotuskuulumiset, täällä on nimittäin vallannut nyt joku ihan ihme loppuraskauden väsymys viime päivinä ja blogijutut on jääneet hunningolle. Olisihan tän postauksen voinut jättää julkaisemattakin, mutta laitetaan nyt kuitenkin julkiseksi kun puoliksi oli jo valmista luonnoksissa.
36.raskausviikko toi mukanaan heinäkuun, ja silloin kyllä valtasi ekaa kertaa ihan oikeasti epäusko siitä, että meidän laskettuun on alle kuukausi. Tietysti tuo päivä on sellainen, ettei sitä pidä yksinään tuijottaa – se opittiin Milan raskaudessa. Laskettua odotettiin kuin kuuta nousevaa ja oltiin varmoja ettei yli mennä, no mutta kuinka kävi? 41+5 lähti tyttö vasta tulemaan lääkkeellisten apujen voimalla pitkien supistelupäivien jälkeen. Mua jännittää ihan älyttömästi miten tällä kertaa käy? Tottakai toivotaan että jäbä syntyisi heinäkuun puolella, mutta loppupeleissä on kyllä yksi ja sama mulle, kunhan tulisi nyt sujuvasti ja mielellään spontaanisti. Olisi niin ihanaa ja jännää päästä kokemaan ne luonnolliset synnytyspoltot ja vesien menot! Miten teillä joilla on useampia lapsia, on lapset lopulta syntyneet verrattuna toisiinsa? Eli onko raskausviikoilla ollut paljonkin eroa?
Viime viikolla aloitin vihdoin myös pyykkirumban, ensimmäiset koneelliset vauvan vaatteita ja tekstiilejä on nyt pesty, samoin hoitonurkkauksen järjestely kodinhoitohuoneeseen on aloitettu. Asiat alkaa siis pikkuhiljaa järjestymään, sillä tänään käytiin myös hakemassa turvakaukaloon jalusta. Nää sadepäivät saa selkeästi musta enemmän irti väsymyksestä huolimatta, sillä pesänrakennusvietti nostaa taas pienen tauon jälkeen päätään. Joka päivälle on omat juttunsa, ja tässä kotia laittaessa päivät kuluu kivaa tahtia.
Vointi on ollut tosiaan aika väsynyt. Yöllä ei saa unta kuin vasta 1-2 aikaan ja aamulla se sitten tietysti kostautuu, sillä Mila herää 7-8 aikaan. Lisää torkkuaikaa onneksi saa sohvalla kun toinen katselee aamun lastenohjelmia. Päiviin ollaan myös vähän väkisin alettu lisäämään taas Milallekin päiväuni/lepo aikaa, sillä kun vauva tulee on yksi yhteinen lepohetki pakko mahduttaa päiviin. Mila nukkui päiväkodissa vaihtelevasti päiväunia, välillä vain hiljaa hereillä lepäillen, mutta usein pienet tirsat ottaen. Pitkään aikaan kotona ei olla nukuttu lainkaan, ei edes levätty, joten vähän on jouduttu taistelemaan tästä asiasta nyt kesäloman alusta. Onneksi pari päivää neiti on jo ollut yhteistyökykyinen ja tajunnut itsekin, että se lepohetki on edelleen ihan jees kotonakin.
Vauva on alkanut hikkailemaan ihan älyttömästi masussa, ja jotenkin tuntuu, että viimeiset viikot pieni on ollut normaalia aktiivisempi. Tietysti tuo fiilis voi johtua siitäkin, että jonkinlainen rytmi on jo muodostunut ja osaan kuulostella liikkeitäaika hyvin. Kyllä tässä alkaa vähän malttamattomuus hiipiä rintaan, sillä vaikka kiire ei ole, niin kyllä me ei malteta silti odottaa, että nähdään meidän perheen rakas pikkuveli pian ekaa kertaa! Ei nimittäin ole enää montaa päivää täysiaikaisuuteen, ja voisi sanoa, että lauantaina ne niin kutkuttavat viimeiset viikot ihan oikeasti starttaa ♥
Seuraa blogiani, Facebookissa, Bloglovinissa JA Instagramissa + Snapchat: @essipieces.
Tags : ajatuksia, perhe, raskaus, vauvajutut
Oi että, nauti viimeisistä viikoista masun kans! Mulla on masua jo niin järkyttävä ikävä! :’) kohta teidän nyytti on kainalossa!
Noista synnytyksistä ni meillä esikoinen synty 34+4, toinen käynnisty vesienmenolla 39+6, kolmas supistuksilla 40+2 ja tää neljäs käynnistettiin ballongilla 38+5.
Saapa nähdä millatapaa teillä käynnistyy 🙂
Esikoinen syntyi rv 41+2 juurikin monien supistelupäivien jälkeen. Toinen syntyi sitten rv 40+6 ja käynnistyi korkealla vedenmenolla, yöllä alkoi tiputella lapsivettä, mutta kun ei vielä supistellut niin nukuin yön kotona ja vasta seuraavana iltapäivällä lähdettiin sairaalaan (12 H vesien menosta, vieläkään ei kyllä kovasti supistellut). Vaan tuo tapa oli ihan täydellinen ajatellen esikoista, ei äkkilähtöä vaan rauhallinen aamu, mummo ja ukki tulivat meille, kahviteltiin ja pakkasin tytön kassin ja sitten hän lähti hyvillä mielin mummolaan hoitoon 🙂 muutenkin koko syntymän ja sairaalassaolon pohjustus onnistui hyvin, eikä tyttö ollut moksiskaan kun pääsi sairaalaan pikkuveljeä katsomaan 🙂 ai että, elätte ihanaa aikaa <3 niin jännittävää ja kutkuttavaa..
Nyt tämä meidän kuopus on jo 10kk ja aika on mennyt aivan hurjaa vauhtia! Tietyllä kaiholla ajattelen niitä ensihetkiä, ehkäpä vielä joskus taas 🙂
Heippa ? onpa mukavaa lukea
odotuksestasi, täällä 3kk vanha tyttö tuhisee kantorepussa ? esikoinen täyttää syksyllä 3 vuotta ? esikoinen syntyi tasan rv 42, aamulla olisi olut käynnistys. Varauduin taas että yli menisi, mutta kuinka kävikään rv 38+1 menivät vedet ? ensimmäinen synnytys lähti supistuksilla ja vedetkin menivät vasta hetkeä ennen ponnistusvaihetta, on se jännittävää miten erilaisia synnytykset voivat olla! Tsemppiä loppuodotukseen ja itse synnytykseen ?
Meillä esikoinen syntyi 40+5 ja kuopus 41+0. Itse en ole osannut odottaa kummankaan kohdalla että syntyisi laskettuna päivänä. Muistan sen fiiliksen kun läheiset odottivat malttamattomina ja kyselivät vointia melkein kyllästymiseen asti ja itselläni oli tosi tyyni olo kun tiesi ettei synnytys kovin kaukana enää ollut. Ja mulla on mennyt kummallakin kerralla niin et vasta lasketun päivän jälkeen oon osannut rauhoittua ja keräillä voimia tulevaan synnytykseen. Oi ihania aikoja elelette, melkein nousee tippa silmäkulmaan kun muistelee sitä kuinka odotti näkevänsä uuden perheen jäsenen. <3
Meillä 40+6 esikoinen ja 40+0 kuopus 🙂 yhdellä kaverilla esikoinen 41+3 ja kuopus 37+5 että u never know 😉 sitä nyt vaan otat rauhallisesti ja keräät voimia, iso työ on edessä sulla ennenku on pieni maailmassa!
Mukavaahan se on kun uusi lapsi syntyy, mutta eipä minulla itsellä ole ikävä niitä toisen lapsen pikkuvauva-aikoja, sillä päällimmäisenä muistuu mieleen se kamala valvominen. Kun toinen nukkui, aina toinen valvoi tai nukkui vaan sylissä tai liikkeessä, jos silloinkaan. Vielä näin reilun vuodenkaan päästä aika ei valitettavasti ole kullannut muistoja ”miten ihanaa silloin olikaan”. Mutta tsemppiä synnytykseen ja toivottavasti vauva-arki käynnistyy leppoisasti!
Meillä eka syntyin 37+4 parin viikon vuodelevon jälkeen, synnytystä piti vähän käynnistellä kun vettä tihkui, mutta muuten ei tapahtunut mitään. Toisesta jäin kanssa aikaisin sairaslomalle ennenaikaisuuden pelossa, mutta syntyi käynnistettynä 41+1 ? synnytys kesti vain muutamia tunteja ja oli huomattavasti helpompi kuin ensimmäinen ? Onnea sinne loppu odotukseen!
Kyllä synnytykset vaan voi olla erilaisia, vaikka etukäteen jotenkin odotti että toinen menisi vähän samaan tapaan kuin ensimmäinen. Puolitoista viikkoa sitten syntyi pikkusisko vauhdikkaasti parissa tunnissa 38+2 yhdellä ponnistuksella kun isoveljeä synnytin parikymmentä tuntia 41+3. Eka synnytys käynnistyi vesien menolla ja eteni tosiaan rauhallisesti, toinen alkoi nopeasti kiihtyvillä supistuksilla ja vedet meni vasta just ennen syntymää. Molemmat hyviä kokemuksia, tosi erilaisia.