Mitäs sinne odotusrintamalle kuului viime viikolla? Niinkuin näette, niin kiirettä ainakin on pitänyt, kun taas kerrataan raskausviikkoa jo rankasti myöhässä. Jälleen uusi viikko on jo kovassa vauhdissa ja pötsikuvakin on räpsäisty tänään pikapikaa kasin aikaan illalla. Siltikään en halua jättää yhtäkään raskausviikkoa taltioimatta blogiin muistoksi, sillä nää tulee joskus olemaan vielä aika arvokkaitakin höpötyksiä. Luulempa nimittäin, että aika kultaa tälläkin kertaa muistot hyvinkin nopeasti ja synnytyksen jälkeen koko raskaus ja sen fiilikset tuntuvat pyyhkiytyneen lähes kokonaan pois pääkopan kovalevyltä. Ainakin Milan synnytyksen jälkeen oli vaikea muistaa oikein mitään tapahtumia tai yksittäisiä fiiliksiä ja ajanjaksoja raskaudesta. Meni aikaa, että sai palautettua odotusmuistoja mieleen, ja silloinkin blogin kirjoitukset oli iso osa sitä prosessia.

Viime viikon perjantaina pyörähdin sokerirasituksessa ja ai että, se ei ole kyllä herkkua ollenkaan. Tuloksia ei ole soiteltu mulle ainakaan vielä, joten peukut pystyssä ettei tässäkään raskaudessa olisi arvoissa häikkää. Keskiviikkona viimeistään sitten saan tulokset, kun vuorossa on eka (ja vissiin vika?) neuvolalääkäri tässä raskaudessa – mitäs siellä muuten tapahtuu, tietääkö joku?

Vointi ja yleinen fiilis on ollut oikein jees edelleen, ja nyt alkaa pikkuhiljaa hiipiä sellainen pienimuotoinen ja hyvin ristiriitainen fiilis siitä, että loppuuko tää raskaus ihan kesken? Jotenkin tuntuu, että aika vaan kuluu, eikä sitä henkistä valmistautumista esim. synnytykseen ole ehtinyt vielä edes aloittaa. No onneksi tässä on vielä aikaa, ja viimeistään sitten koulun loputtua sitä ajatustyötä ehtii tekemään ihan olan takaa. Toisaalta on ihan hyvä, ettei sitä synnytystä ole edes miettinyt vielä sen suuremmin, sillä kyllähän se taas kerran aika paljon jännittää ja pelottaakin. Itseasiassa kesäkuussa kun koittaa istukan kontrolliultra, pääsen samalla myös juttelemaan kätilön kanssa Milan synnytyksestä ja lievästä synnytyspelosta. Tästä ehkä voisinkin tehdä pienen kertauksen ihan erikseen vielä tänne blogin puolelle, luulen että aihe voisi kiinnostaa ainakin osaa teistä?

Vauva on selkeästi rauhallisempi tapaus mitä isosiskonsa. Siltä ainakin vaikuttaa vielä, saa nähdä kuinka suu pannaan nyt kun kokoa alkaa poitsulla kertymään nopeampaa tahtia? Tai sitten tuo istukka tosiaan vaan blokkaa potkut toooodella hyvin. Parasta viime viikossa kuitenkin oli se, että vihdoin ne liikkeet alkaa tuntua myös silloin kun itse on liikkeessä. Tähän asti liikkeet on tuntuneet ainoastaan silloin kun itse rauhoittuu pötkölleen, tai istuu rauhassa. Eli toivoa on, että tämänkin tapauksen kanssa saa olla vielä ihmeissään kun masu elää ihan omaa elämäänsä juuri silloin kun itse haluaisi vaikka nukkua…

Johan sitä tekstiä tällekin viikolle saatiin, vaikka ihan pikaiset kuulumiset oli tarkoitus nopeasti vain kirjoittaa. Katsotaan mitä tämä viikko tuo tullessaan, ainakin ekat harjoitussupistukset on nyt koettu!

Seuraa blogiani, Facebookissa, Bloglovinissa JA Instagramissa + Snapchat: @essipieces.

Tags : raskaus, vauvajutut