Raskaushehkua? Kysyi Vau.fi:n viikkomaili tänään aamulla sähköpostissa. No en nyt tuosta hehkusta niin tiedä, mutta täytyy myöntää, että raskauden parasta aikaa tässä kieltämättä elellään. Ainakin tähän asti. Toivottavasti tää jakso kestäisi mahdollisimman pitkään, mieli ja kroppa on virkeämpi kuin koskaan aiemmin tässä raskaudessa. Tosin illat päättyy tällä hetkelläkin sellaiseen perus koomailuun, mutta pääasia kuitenkin, että aamuissa ja päivissä riittää virtaa. Saa nähdä miten meidän alkukesä tulee menemään, sillä Niko juuri tuossa pari päivää sitten ilmoitti, että muutaman viikon päästä olisi taas aika lähteä ennen vauvan syntymää reissukomennukselle töihin. Vähän ristiriitaisin fiiliksin otin tuon uutisen, mutta minkäs sille mahtaa, töitä on tehtävä siellä missä niitä on.

Mä oon tässä parin viikon aikana tullut siihen tulokseen, että tää poitsu taitaa olla selkeästi laiskempi tapaus masumaailmassa mitä Mila oli. Tyttö nimittäin rundasi näillä viikoilla jo ihan täysiä, toista on tän toisen kanssa. Liikkeitä tuntuu vain muutamia kertoja päivässä ja joskus on niin hiljaisia päiviä, että ihan huolestuttaa. Tietysti liikkeiden vähyyten varmasti on osuutta tuolla istukan sijainnilla, ja vauvan aktiivisuus voi hyvinkin muuttua mitä pidemmälle mennään. Luultavasti bebellä on vaan vielä sen verran tilaa pyöriä ja hyöriä, että liikkeet kohdistuu usein selän puolelle ja juurikin tuohon edessä olevaan turvatyynyyn nimeltään istukka.

Tosi helpottavaksi avuksi on osoittautunutkin vähän yllättäenkin ystävältä lahjaksi saatu UnbornHeart-doppler. Viimeksi tänään aamulla kuunneltiin Milan kanssa pikkuveljen sydämen jumpsutusta ja potkuja sohvalla. Eilen nimittän oli taas sellainen ilta kun pieni ei ilmoitellut itsestään tuntuvasti edes appelsiinimehun voimalla, ja aamulla oli ihana tsekata ne maagiset vatsan sisäiset sulosoinnut. 140-150 lukemissa syke pyöri ja samantien alkoikin sellaiset aamujumpat, kun dopplerilla kävi vähän härnäämässä.

Pohdin dopplerin ostoa jo ihan ekoilla viikoilla, kun ekaan ultraan tuntui olevan niin mahdottoman pitkä aika, mutta jotenkin aina peräännyin laitteen ostopäätöksestä. Silloin dopplerin käyttö olisi ollut aikalailla kaksiteräinen miekka, sillä noilla viikoilla olisi ollut todella vaikea sykkeitä vielä löytää. Etenkin mun tilanteessa, kun istukan äänet peittää muutenkin niin helposti kaiken muun. Sitten 19viikon paikkeilla Milan kummitäti toi tämän yllärinä lahjaksi, ja voitte vaan kuvitella, että sitten käytössä on kuitenkin aika hurjan koukuttava vehje! Löytyykö teiltä dopplereita? Jos ei, niin kiinnostaisiko teitä kuulla käyttökokemuksia tästä enemmän?

Tällä viikolla tosiaan vointi on ollut tosi hyvä, ja täytyy koputtaa puuta, että sama meininki jatkuisi. Takana on onnistunut eka kokonainen työharkkaviikko, ja vaikka päivät meneekin seisomatyössä on liitoskivut antaneet sen verran armoa, että ovat pysyneet siedettävissä rajoissa. Ehkäpä myös mä saan sen helpotuksen vielä tässä ennen sitä hetkeä, kun vauva alkaa sitten vuorostaan painamaan paikkoja? Toivossa on hyvä elää.

Niinkuin kuvista huomaatte, kaulaani on vihdoin eksynyt yksi kauneimmista koruista. Sain tuon ihanan yksinkertaisen Bola-korun kummitädiltäni tällä viikolla, ja se on niin nätti! Mila haluaa helistellä sitä vauvalle päivittäin ja luulempa, ettei nyt raskausaikana edes muita kaulakoruja tule enää käytettyä.

Tällä viikolla bebe on rikkonut hurjan 500gramman painorajan ja senttejäkin on kerrytetty jo noin. 28cm. Ainiin ja kävin muuten alkuviikosta neuvolassa, kaikki oli OK ja se sf-mittakin vielä ihan inhimillinen. 24cm – eli vähän yli keskikäyrällä mennään, mutta siitä en ole huolissani. Nyt sitten saakin pistää äitiysavustukset hakuun ja seuraavaksi varaillaan aikaa sokerirasitukseen ja kilpirauhasen kontrollilabroihin. Hurjalta kyllä tuntuu, että laskettuun on vain 16viikkoa enää!

Ihanaa lauantai-iltaa sinne ♥

SEURAA BLOGIANI, FACEBOOKISSA, BLOGLOVINISSA JA INSTAGRAMISSA + SNAPCHAT: @ESSIPIECES

Tags : lapset, raskaus, vauvajutut