24.viikko jo hyvässä käynnissä tänään! Aika hurjaa, enää muutama hassu viikko, ja ollaan jo viimeisellä kolmanneksella. Ihanaa! Kyllä tässä alkaa pikkuhiljaa ihan oikeastikin myös jännittämään kaikki uusi ja ihmeellinen. Meistä on tulossa nelihenkinen perhe. Ensin oli kaksi rakastunutta joista tuli pikavauhtia kolme, ja nyt jo neljä. Haave toisesta lapsesta on toteutumassa nopeammin kuin osattiin edes unelmoida. Olo on ollut viime päivinä hyvin hyvin kiitollinen kaikesta tästä – ihminen saa olla aika tosi onnellinen.
Mä oon tässä viime aikoina pohtinut enemmän ja enemmän sitä, miten olisi kiva kun joku läheinen ystävä tai kaveri odottaisi samaan aikaan. Nimittäin jollain tavalla taas tuntuu, että tää raskausaika on jotenkin aika yksinäistä aikaa, vaikka ihmisiä onkin paljon ympärillä. Ihan eritavalla kun Milan odotusaikaan, jolloin mulla ei ollut vielä lähes lainkaan ylipäätään lapsellisia ystäviä. Lapsiperheellisten ihmisten määrä elämässä on kasvanut hurjasti tässä melkein neljässä vuodessa, mutta silti sellainen pieni yksinäisyys on hiipinyt taas mieleen. Johtuisiko se sitten juuri siitä, kun ei ole just nyt tässä lähellä ketään odottajaa jonka kanssa voisi jakaa face to face nää kaikki tunnot, fiilikset ja odotuksen tuskat? En tiedä, voihan tää olla myös ohimenevä tunne, vai ootteko muut huomanneet samoja viboja? No onneksi mulla on teidät kanssaodottajat siellä ruutujen toisella puolen ♥ Ootte oikeesti aika korvaamattomia!
”Ompas se masu nyt kasvanut!” sanoi anoppi tänään, ja niinhän se onkin! Ihan parissa viikossa pullahtanut kunnon pampula, ja kun vertailin vielä Milan odotuskuviin, niin apua! Nää kuvat vastaa ekan raskauden jotain 35+ viikkoja lähestulkoon. On se vaan jäätävää, miten ilmeisesti hyvin monella toisessa raskaudessa masu kasvaa alkuun ihan hurjaa vauhtia. Saapa nähdä mikä SF-mitta huomenna neuvolassa saadaan… Jouduin siis viime viikon neuvolan siirtämään masutaudin vuoksi, ja huomenna päästään vihdoin tsekkailemaan miten tää masun kasvattelu etenee noin faktisesti. Toivottavasti paineet, HBt sun muut olisi kunnossa ja pian pitäisi taas tsekkailla myös noita kilpparijuttuja.
Eilen vietettiin shoppailupäivää, metsästettiin Milalle mattimyöhäsinä välikausivermeitä ja samalla reissulla tehtiin supersuloisia löytöjä myös tulevalle pikkumiehelle. Aika paljon sitä saa taas vaatetta hamstrata, sillä Milaa tuli puettua hyvinkin tyttömäisesti, joten vain muutamat housut ja bodyt pääsee uusinta kierrokselle bebe kakkosta pukemaan. Kuinka monta asukerrastoa muuten teidän mielestä olisi hyvä varata noita pienimpiä vaatteita? Mila oli syntyessään 51cm ja 3595g ja 50cm vaatteet oli vielä hieman isoja heti ekoina viikkoina, joten pienimmätkin vaatteet pääsivät kovaan käyttöön silloin. Tällä kertaa ajattelin että about 7-10 asua olisi hyvä olla, ettei joka päivä tarvitse pyykkikoneen laulaa.
Mitäs muille odottajille kuuluu?
SEURAA BLOGIANI, FACEBOOKISSA, BLOGLOVINISSA JA INSTAGRAMISSA + SNAPCHAT: @ESSIPIECES
Tags : äitiys, lapset, perhe, raskaus, vauvajutut
Ihana massu ja kauniilta näytät muutenkin!
Meillä mentiin suoraan 56 kokoon, olihan ne alkuun reiluja, mutta en kokenu järkeväks viikon parin takia ostaa pienempiä. Tosin meidän jäpähän olikin sit 54cm ja melkein 4kg eli onneks niitä ei ollut 😀 mutta vauvanvaatteet <3 nyt jo kaiholla kaupassa hyplää niitä ihan pienimpiä, onhan ne niin älyttömän sulosia.
Tiia
Meiän lapsi oli syntyessään alle 2,7 kg ja 45cm, niin 50cm vaatteet meni ainaki ekan kuukauden ja oli liian isoja alkuun.. Kaikki oli hokenu mulle että ei kantti ostaa noita pienimpiä paljoa, mut sainpa sit synnytyksen jälkeen hamstrata lisää niitä kun ei riittäny ne muutamat viiskymppiset! 😀 tokihan vauva oli kyllä keskivertoa pienempi.
Ja tuohon yksinäisyysasiaan — mä haaveilen toisesta pikku hiljaa ja oon usein aatellu, että vitsi kun joku sit oottais kans yhtä aikaa, voin jo kuvitella valmiiks sen tietynlaisen yksinäisyyden!! viime kerralla kävi hyvä tuuri ja oli näitä kanssaodottajia lähipiirissä <3
Täällä alkaa huomenna rv36 ja joka päivä järkytyn siitä, kuinka nopeesti tää koko raskaus on mennyt! Hankintoja tehty kans pojalle ja aina vaan tuntuu, että jotakin puuttuu.. Meillä tuo sama ongelma, että esikoinen puettu aina niin tyttömäisesti, ettei kovin montaa vaatetta voi laittaa pojalle 😀
Ihanaa odotusta<3
Söpö masu siellä jo on. 🙂
Toi on ihan totta, että aika itsekseen odotus menee kun ei lähellä ole samassa tilanteessa olevia ystäviä. Kotona saa mies sit kuulla kaiken 😀 ja varsinkin kun olo alkaa tässä loppumetreillä olemaan aika tuskainen ja kaikki on hankalaa liikkumisesta lähtien niin kaikki asiat tuntuu entistä isommilta ja päivät tuntuu matelevan. 🙂
On tää sellaista aikaa ettei sitä voi kukaan ymmärtää ellei itse ole kokenut samaa.
Täällä reilu 3 vkoa laskettuun aikaan ja olo alkaa olla hyvin tukala, malttamaton ja odottava. Haluaisi jo niin sen pienen nyytin syliin ja samalla myös omaa toimintakykyä takaisin. 😀
Mukavaa kevättä teille ja ihanaa odotusta! 🙂
Meillä ainakin jäi pikku-ukolla tosi nopeasti pieneksi ne ihan pienimmät, 50-56 senttiset vaatteet (synt. paino 3440 ja pituus 50). Pojat ilmeisesti tuppaa kasvamaan tyttöjä reippaammin joten veikkaan että tuo 7-10 asukokonaisuutta vois olla ihan hyvä. Mä hommasin itse raskaushuuruissani ehkä liian paljon ja jäi moni ihana vaate käyttämättä 🙁
Mulla on kyllä niin samat fiilikset, kun sulla, että odottaessa on niin ”yksin”. Tyttöä odottaessa olin läheisen ystäväni kanssa lähes samoilla viikoilla raskaana ja nyt sitten ei ole ketään ”odotuskaveria”. Mietin jo nyt hieman kauhunsekaisin tuntein millaista on olla äitiyslomalla ”yksin” kun aikaisemmin sen jakoi hyvän ystävän kanssa. Ei ole oikein ketään kenen kanssa jakaa ofotusjuttuja yms. Kuten viimekeralla. Uskon kuitwnkin, että kunhan kotoa uskaltaa lähteä ihmisten ilmoille, niin samassa tilanteessa olevia löytyy varmasti ? Myös tuo mahan sf-mitta huitelee mulla ihan eri sfääreissä, kun viimeksi. Viikolla 22+1 mitta oli sama kun viimeksi viikolla 26+. Saas nähdä miten on ylihuomenna neuvolassa, kun viikkoja tasan 26 ?
Mulla ihan samat fiilikset sen suhteen, että olisi niin kiva jos joku ystävä olisi myös raskaana samaan aikaan. Nyt mun raskaus on jo melkein taputeltu, ja mielettömästi tukea oon saanut virtuaalisesti etenkin Facebookin huhtikuisten kautta. Jollain tavalla olen kuitenkin kokenut usein olevani yksin raskauteni ja ajatusteni kanssa. Mies tietysti vierellä mutta ei se vaan ole sama asia, ei kukaan tätä voi ymmärtää ellei ole ollut raskaana 🙂 Kauniisti kasvanut sinun masu <3
Ihana masu! Täällä odotetaan ensimmäistä pientä ja 19 viikko aluillaan vasta mutta nyt jo kaappeihin kauheat määrät hamstrailtu pieniä vaatteita ja itse olen hirveästi miettinyt kanssa tuota vaatekoko asiaa joitain 50cm on mutta kuinka paljon niitä siten kannattaa hankkia jossei tarvitsekkaan ollenkaan ja kun vielä mitään kokemusta ole, kun ensimmäinen lapsi vasta tulossa.?:)
Se sit loppua kohti kasvaa vähemmän, niin mulla kävi tokan kanssa 🙂 kyl se vertaistuki on vaan aika kova juttu tossa vaiheessa. Mulla sattuu olemaan yksi ystävä, jolla on tismalleen samalla ikäerolla tyttö ja poika, kummallakin kertaa kun mä oon kertonut odotuksesta niin se on just plussannut ja purrut kieltään ettei paljastaisi 😀 ja nyt sit hajoillaan yhdessä tän uhmaikäinen+vauva -setin monia puolia 😉 voimia sulle loppuraskauteen, hitsi miten äkkiä aika menee tosiaan! Kohta on kesä ja teillä ihana käärö sylissä <3
Meillä kyllä laulaa pesukone joka päivä vaikka vauvalla on riittävästi vaatteita. Nelihenkisellä perheellä sitä pyykkiä vaan tulee niin paljon, ettei muuten ehdi kierrättää pyykkivuorta. Meillä on tosin aika pieni kone ja vain yksi kuivausteline.. Tsemppiä odotukseen! Oon niin onnellinen että multa se on jo ohi 😉
T. 7vk ja 2v:n äiti
Jösses miten sun maha on jo suuri! Oikeesti, ihana on 🙂 Hassua vaan miten kaikilla kasvaa niin eri lailla, mulla ei kolmosenkaan kohdalla kovin suuri ollut, tommonen ehkä vikoilla viikoilla.
Ja vaatteista, meidän kirppu oli just 3 kiloinen syntyessään eli 50 cm meni alkuun jokunen viikko, pian sai kyllä siirtyä 56:seen. Ne taas mahtui ehkä max 2 kk. Varsin 10 settiä riittää, meillä ei ollu ehkä niinkään paljoa. Ja likaantumiseenhaan vaikuttaa se, puklaileeko paljon ja falskasko vaipat. Meidän vauva oli siisti ja samoja vaatteita saatto pitää parikin päivää 🙂
Osaan niin samaistua tuohon odotusajan yksinäisyyden tunteeseen. Kun ei lähellä ole ketään muuta odottamaan, eikä haluaisi lapsettomille ystäville koko aikaa vain raskaus- ja vauvajuttuja puhua. Nyt odotusaika on jo takana ja kotona tuhisee 5 päivän ikäinen poika:) En voisi olla onnellisempi.
Meidän vauva ylitti reilusti ennaltatehdyt kokoarviot ollen yli 4-kiloinen, joten parit 50 vaatteet eivät päässeet käyttöön ollenkaan. Toki hyvähän se on varautua myös muutamalla oikein pienellä vaatteella, mutta en lähtisi niitä liikaa hankkimaan.
Ehkä odotusajan äidin kokema yksinäisyys valmistaa osittain siihen, mitä elämä on sitten pikkuvauvan kanssa sitä hoitaessa. Päivät ja yöt voivat olla todella pitkiä ja yksinäisiäkin, vaikka olisi mies rinnalla jakamassa vastuuta. Usein kun ei kaksi voi valvoa kerralla vauvan kanssa jo ihan järkisyistä. Itse onneksi odotusaikana sain keskittyä työkiireisiin, vaikka toinen lapsi oli jo riehumassa vieressä aina kun oli kotona, mikä jälkeen päin ajateltuna oli hyvä. Kun pientä vauvaa hoitaa kotona, ehtii olla omien ajatusten kanssa kyllä ihan tarpeeksi, mutta se onkin jo varmaan tuttua sinulle, kun on jo yksi lapsi. Minulla oli myös iso maha toisessa odotuksessa, ja kokoultraanhan sitten tuli lähete, mutta mitään epänormaalia ei löytynyt ja reipas, iso poikahan sieltä syntyi eikä ole tarvinut olla huolissaan missään vaiheessa, kun vauva ei ollut mikään pienen pieni piipero.
Mahtava masu ? Täällä 21+3 ja moni päivittelee isoa vatsaa kun ei ekasta ollut tässä vaiheessa. Viime viikolla saatiin rakenneultrassa kuulla et poika tulee! Ihan mahtavaa kun saadaan esikoistytölle pikkuveikka. Ja on tosi ihanaa ku jaksat pitää blogia. On aina kivaa lukea kuulumisia toiselta odottavalta ja kerron miehellekin monesti että: ” Essipiecesi sitä ja tätä ja sen raskaus näin ja näin” ? Vaikka odotatkin ’yksin’, susta on paljon iloa monelle! Jaksamisia!
Ihana masu <3
Meidän poika oli syntyessään 4100g ja 53cm ja käytettiin sairaalassa niitä sairaalan vaatteita ja voin kertoa, että pieni tuskan hiki hiipi, kun kotiin lähtiessä yritin tunkea jätkälle niitä 50cm vaatteita päälle, pakko oli jättää kaikki napit auki ja vaihtaa heti kotona isompiin 😀
oletteko haaveilleet millon naimisiinmenosta?