23. viikko pyörähti tänään käyntiin! Ajan juokseminen on edelleenkin ihan käsittämätöntä, se konkretisoituu aina näin lauantaisin, kun uusi viikko onkin taas jo purkissa. Onneksi on tää blogi, saa kätevästi säilöttyä näitä raskausajan fiiliksiä ja tuntoja talteen. Muuten en varmaan muistaisi juurikaan tältä ajalta mitään, kun aika kuluu niin jäätävää vauhtia, ettei kaikkea saa tallennettua tonne omalle kovalevylle. Nyt vielä ensi viikolla arki muuttuu pariksi kuukaudeksi, kun mun harjoittelu alkaa ja päivät kuluu töissä rutiinilla, eikä viikoissa ole enää niin paljon vaihtelua kuin koulujaksoilla. Kesäkuun alussa pääseekin sitten jo valmistautumaan rauhassa vauvaa varten kun koulu on purkissa. Sitä odotellessa!
Ensi viikolla olisi luvassa seuraava neuvola, jonka jälkeen pääseekin jo hakemaan äitiysavustusta. Sitten alan vihdoin kasaamaan sitä omaa äitiyspakkausta kovaa vauhtia vauvalle. Eipä muuten tarvinnut uuden paketin julkistamisen jälkeen miettiä enää edes uudestaan, otettaisiinko avustus pakkauksena vai rahana. Pakkauksessa oli muutama kiva juttu, mutta oon varma, että saadaan tuolla rahalla meidän tarpeisiin paljon enemmän tarpeellista hankittua. Mitäs te piditte tästä 2016 vuoden äitiyspakkauksesta?
Liitoskivut eivät ole helpottaneet sitten yhtään ja alakroppa ei kestä tällä hetkellä yhtään ylimääräistä liikuntaa. Iltaisin on vaikea päästä sohvalta ylös ja paikat naksuu ja paukkuu. Olo on jo aika raihnainen ja turvonnut. Ajattelin pyytää neuvolassa lähetettä fyssarille, sillä kunnon tukivyö voisi olla avuksi. Vai mitä luulette, kuinka monelle noista vöistä on ollut oikeasti apua? Saa nähdä sitten ensi viikolla myös kuinka liikkumattomuus on vaikuttanut painoon, ja kuinka paljon on kerrytetty viime neuvolasta. Toivottavasti ei ihan niin paljoa miltä tuntuu!
Ihaninta menneellä viikolla on ollut vauvan vahvistuneet liikkeet. Poika potkiskelee jo kovasti ja nyt muutamana iltana ollaan saatu ihailla liikkeitä jo vatsan päältä. Niin taianomaista ja upeaa, vauvan tulo alkaa ihan oikeasti konkretisoitumaan mitä enemmän masu kasvaa ja liikkeet vahvenee. Me ei yhtään maltettaisi odottaa kesää ja sitä hetkeä kun nähdään miltä meidän perheen pikkuveli näyttää ♥
Juuri tuossa eilen naurettiin ystävän kanssa, kuinka raskaus voikin olla maailman ihaninta aikaa elämässä, mutta samaan aikaan niin hermoja repivää aikaa. Joka tapauksessa naisen elämän ylivoimaisesti parasta aikaa – näin mä ainakin ajattelen, kaikista vaivoista ja oloista huolimatta. Mites te?
Kiitos muuten superpaljon kaikille vaunuvinkeistä ja kokemuksista! Niistä oli iso apu ja luulempa, että meidän menopeliasiat vauvalle on järjestyksessä. Niistä lisää myöhemmin.
Kivaa lauantaita kaikille! ♥
SEURAA BLOGIANI, FACEBOOKISSA, BLOGLOVINISSA JA INSTAGRAMISSA + SNAPCHAT: @ESSIPIECES
Tags : fiiliksiä, raskaus, vauvajutut
Mulla oli toisessa raskaudessa myös ihan järkkyjä liitoskipuja, kokeilin sitä tukivyötä, mutta se ei auttanut mulla yhtään!? Mutta itseasiassa liikunta autto, aluksi se teki tosi kipeää mutta sitkeesti tein kevyitä kävelylenkkejä ja kävin pari kertaa viikossa uimassa ja se uiminen kyllä autto tosi paljon!☺️?? mutta se on niin yksilöllistä, se mikä auttaa toisella ei välttämättä auta toisella sitten yhtään..? Tsemppiä, toivottavasti rupeaa helpottamaan!☺️
Mullakin oli Milan aikaan käytössä sellainen lastentarvikeliikkeestä ostettu vyö, silloin se auttoi, mutta toista on nyt 😛 Täytyy nyt pikkuhiljaa taas kokeilla jos saisi itsensä edes pienille kävelylenkeille. Kyllä tässä loppuun asti pärjätään tavalla tai toisella, kiitos tsempeistä <3
Niitä tukivöitä saa ihan apuvälinelainaamosta, sen kun vaan hakee. Esim Kyllöstä sieltä alapihan kautta kun vaan kävelee sisään. Henkkarit pitää toki olla mukana. Mulla auttoi alussa hyvin, liitoskipuihin se apu vyöstä on välitön mut jos kyseessä on joku muu syy niin eipä siitä hyötyä ole. Sen tietää oikeestaan heti kun vyötä kokeilee että auttaako se vai ei.
Kiitos tiedosta, täytyykin pistäytyä siis siellä 🙂
Söpöt kuvat! 🙂 Niinpä niin, raskaus tosiaan on naiselle sitä ihaninta mutta silti hermoja raastavaa ja kivuliasta aikaa, sen oon tässä 8 kk aikana oppinut. Se oma sisällä kasvava vauva on jotain mitä ei voi muille selittää. Silti toivon että saisin jo oman kropan takaisin ja olo olisi kevyempi, vaikka mahaa kuulemma tulee ikävöimään raskauden jälkeen (kuulostaa absurdilta) 😀 täällä lepäillään takkatulen ääressä ja suppareita alkanut pikkuhiljaa tulemaan silloin tällöin ja tätä äitiä alkaa jännittää (rv 37+2). Hyvää pääsiäistä sinne!
Kiitos 🙂 Todentotta joka sana! Mulla tuli se masuikävä tosi nopeeta Milan syntymän jälkeen, eikä se oo yhtään absurdi homma. Aika kultaa vaan muistot hyvin äkkiä, kun vauva ei enää olekaan heilumassa masun sisällä, raskausaika vaan on niin taianomaista <3
Kiitos 🙂 Todentotta joka sana! Mulla tuli se masuikävä tosi nopeeta Milan syntymän jälkeen, eikä se oo yhtään absurdi homma. Aika kultaa vaan muistot hyvin äkkiä, kun vauva ei enää olekaan heilumassa masun sisällä, raskausaika vaan on niin taianomaista <3 Tsemppiä loppurutistukseen, siellä on kohta jännät paikat jo!
Baby style ja Anita Baby Belt. Sen haet niin johan loppuu kivut ja lisäks tukisukkahousut. Olet kyllä aikamoisessa paketissa mutta ei ole kipuja. Nimimerkillä kolmet liitoskivut ja toisen raskauden lopussa ois tarvinnut nosturin sängystä nousuun. Mulla meni kolmannessa verisuonetkin ”solmuun” nivusista kun lopetin vyön käytön. Kysy vöistä lisää jos haluat, tullut muutama myytyä 🙂
Mulla itseasiassa oli toi Milan aikana, täytyy harkita nyt uusiks. Ajattelin kuitenkin testata ensin sen SI-tukivyön jonka saa terveyskeskuksesta lainaan. Hui miten pelottavan kuulosta tollanen ”solmuun” meneminen 😮
mihi meet työharkkaa
Jyväskylän Lastentarvikkeelle tällä kertaa 🙂
Eikö ne yleensä ihan kaupasta osteta itse ne tukivyöt? Ainakin itse ja kaikki ystäväni ovat näin tehneet. Eikä kyllä ollut apua, korkeintaan hetkellisesti. Itselläni oli 4 erilaista vyötä. Liikunta pahensi, lepääminen helpotti. Ja ellen ihan väärin muista niin helpottivat itsekseen loppua kohden 🙂 Olivat hetken todella pahoja.
Itselleni raskaudet ovat olleet elämäni ikävintä aikaa, ehdottomasti. Toki sitä rakkauspakkausta sisällään rakastaa täysin sydämin, mutta silti, ehdottomasti ikävimmät ajanjaksot. On pahoinvointia, liitoskipuja, pääkipua, olo kuin norsulla, turvottaa, vaatteet ei mahdu, tulee raskausarpia, liikunta on hankalaa, on erinäisiä rajoitteita, pelkoja, jännitystä, tappava väsymys ja mikään uni ei riitä.. Hyvät? No se vauva 😀
Joo näin tein myös itse ekassa raskaudessa, mutta nyt kuulin että sellaisen fysioterapeuttien suositteleman vyön voi hakea myös lainaan terveyskeskuksesta. Toivottavasti täälläkin pian tulisi helpotusta, onhan se ärsyttävää kun olo on niin raihnainen, eikä mistään ylimääräisestä liikunnasta tule mitään.
Hahah voi ei, noi kaikki ikävyydet on kyllä totta 😀 Mutta kaikesta sitä selviää ja se palkinto lopussa on kaiken arvoinen <3