Hups, ihan huomaamatta tuli pikku tauko blogissa. On taas ollut menoa ja meininkiä, ettei koneen ääreen ole ehtinyt istahtaa, edes sen verran, että olisi saanut edes nämä odotuskuulumiset ajoissa ulos. No ensi viikolla on skarpattavaa ja onneksi aikaakin kun viimeinen kouluviikko pyörähtää käyntiin ja sekin on vain kolmen päivän mittainen. Sitten pääsiäisloma ja seuraavalla viikolla starttaakin kevään loppurutistus, nimittäin viimeinen harjoittelupätkä. Ihan hullua, että parin kuukauden päästä koulu on jo purkissa ja paperit kourassa. Niin siistiä!
Raskausrintamalla voidaan hyvin ja myös hyvin paksusti. Tuntuu että tuo masu on jo jäätävissä mitoissa siihen nähden, että kasvatusaikaa on vielä rutkasti jäljellä. Tätä vauhtia se on kesällä ihan käsittämättömän kokoinen… Mutta onhan se aivan ihana minkä kokoisena vaan ♥ meidän pienen pojan koti vielä hyvän aikaa!
Vointi on tällä hetkellä tosi jees muuten, mutta nuo alakerran kipuilut jatkuu ihan samaan malliin, eikä helpotusta ainakaan vielä näy. Tuskinpa siis tässäkään raskaudessa saa hirveästi liikkua, mutta juuri eilen ystävän kolmekymppisillä juttelin muutaman kaverin kanssa, että ONNEKSI tää nyt vaan on hetkellinen tila. Synnytyksen jälkeen saa sitten taas lenkkeillä senkin edestä, mitä on raskausaikana missannut. Hirveästi polttelisi päästä salille myös edes vähän jotain tekemään, mutta turha toivo sekin. Ehkä se nyt vaan on hyväksyttävä, vaikka henkisesti on tosi rankkaa kun on niin jumissa kropassaan, eikä pysty nauttimaan liikkummisesta lainkaan. Tietysti onhan tässä toivoa vielä, että kivut hellittäisi ja pääsisikin vielä kevät auringon alla lenkkipolulle kevyesti liikkumaan. Se tekisi niiiiiiiin hyvää!
Tässä todennäköisessä poikaraskaudessa ollaan muuten huomattu aika radikaali ero verrattuna tytön odotukseen. Nimittäin mun mielialat. Milaa odottaessa olin ajoittain aivan kamala hormonihirviö! Nikon kanssa ollaan monet kerrat nyt muisteltu ja naurettu kuinka tulisesti ja usein pahoitin mieltäni ja suutuin mitä pienimmistäkin asioista silloin. Lusikoitakin olin pariin otteeseen jo laittamassa jakoon, jo esim. ihan siitä syystä, että Niko toi kaupasta väärää jätskiä vaikka pyysin toista. Siitäkös se riemu repesi, kun mua ei kuulema arvostettu tarpeeksi ja mun toiveita kuunneltu 😀 Ihan jäätävää! Nyt mä oon pääasiassa ollut melko seesteinen tapaus, eikä olla riidelty kertaakaan vielä tän odotuksen aikana. Ollaan tosin muutenkin erittäin huonoja ottamaan yhteen ja riidellään todella harvoin – mikä on varmasti meidän parisuhteen yksi isoimmista vahvuuksista. Toivottavasti siis se hormonihirviö pysyy piilossa myös loppuraskauden ajan…
Tällä viikolla vauva on luultavasti saavuttanut 400gramman painon jo, ja pituutta on kertynyt vatsassa jo hurjat 28-29cm. Potkut tuntuvat päiväpäivältä selkeämmin ja pieni tykkääkin iltaisin kutitella mua kovasti tuolta kylkien puolelta. Istukan sijainti hyvin kyllä vaimentaa nuo liikkeet edestä, joten vatsan päältä ei ole Niko ja Mila vielä päässeet ihailemaan Murun liikkeitä, toivottavasti lähiviikkoina isosiskokin pääsee ne kokemaan ♥
Kuinkas muilla on raskaudet sujuneet, jos mietitään tuolta henkiseltä kantilta? Myrskyisissä merkeissä vai seesteisen rauhallisin mielin? Niin hassua, että nää raskaudet voi näinkin paljon erota toisistaan. Musta vähän jopa oikeasti tuntui alussa siltä, että Nikoa eniten tässä odotuksessa jännittikin se, että millaiseksi hirviöksi taas välillä tulen muuttumaan 😀
Ihanaa Palmusunnuntain iltaa kaikille! Mekin käytiin virpomisreissulla ja ai kamala millaisen palkkasaaliin tuo neiti saikin muutamasta naapurista ja mummiloista. Munia riittää salettiin ensi vuoteen saakka!
SEURAA BLOGIANI, FACEBOOKISSA, BLOGLOVINISSA JA INSTAGRAMISSA + SNAPCHAT: @ESSIPIECES
Tags : perhe, raskaus, vauvajutut
Heh, hauskaa miten voi raskaudet vaihdella ! Itse odotan esikoista viikoilla 23+1, tyttöä luvattu ja ihan tosi rauhallinen oma itseni olen ollut. 😀 Saa nähdä, jos joskus toinen lapsi meille suodaan, miten erilainen raskaus se sitten on. 🙂
Siis mulla ihan sama noiden hormonien kanssa! Tyttöä kun odotin, niin olin ihan hirviö ja suutuin joka asiasta. Riideltiin päivittäin ja olin kans ihan valmis laittamaan ne kuuluisat lusikat jakoon. Nyt sitten poikaa odottaessa olen suurinpiirtein seesteisyyden perikuva..mieskin odottaa, että milloin se hormonihirviö taas ottaa vallan, mutta nyt rv 23+4 eikä vielä merkkiäkään että olisi sellaista tapahtumassa 😀 Mietin että voiko tää liittyä just tähän poikaraskauteen vai siihen, että nyt on menossa toka raskaus..who knows?
Hih, tuli ihan mieleen omat hormoonikiukkupuuskat. Sain järkyttävän itkukohtauksen siitä ettei mies voinut päättää mihin ravintolaan mennään syömään, vaan mun piti päättää, enkä osannu :DD Toka raskaus oli paljon seesteisempi vaikka poikia molemmat lapset ovat. Toka raskaus muutti mua paljon herkemmäksi ihmiseksi noin ylipäätään ja pysyvsti näköjään! Tsemppiä sinne <3
Itse myös huomasin todella ison eron odottaessa poikaa vs tyttöä: mielialoissa oli eroja, kroppa oli ihan erilainen, ihosta puhumattakaan.. Tuntuu jotenkin ihan hullultakin, miten eroavaisuuksia voi olla niin paljon pelkän sukupuolen takia! Välillä kyllä tuli mietittyä, että onkohan ne erot ihan vain omassa päässä mutta näin jälkeenpäinkin jo ihan ulkoisia seikkoja ajatellen niin ei ne kyllä olleet pään sisällä, kyllä ne oli ihan todellisia 😀 !
2 raskautta takana, molemmat poikia. Täysin erilaiset odotusajat.
1. Raskaus oli ihana, fyysisesti ikävä (ei mitään erityistä ongelmaa, mutta en pidä raskaana olemisesta yhtään), mutta henkisesti hyvä vointi.
2. Raskaudessa olin alakuloinen, väsynyt, v*ttuuntunut, riideltiin koko ajan miehen kanssa, ahdisti, kaduin toisinaan koko raskautta kun oli niin paha olla. Hirveitä liitoskipuja, pahoinvointia ja se väsymys oli tappava.
En ole ikinä ymmärtänyt, miksi ihmiset yhdistävät erilaiset raskaudet eri sukupuoliin, en ymmärtänyt ennen omia raskauksia ja nyt vielä vähemmän. Eiköhän asioihin ole useita syitä, sen sijaan että lapsi on tiettyä sukupuolta. Vähän kuin syntymän jälkeen olettaisi pojan olevan poikamaisen vilkas ja raju ja tytön tyttömäisen hiljainen ja kiltti. Eikö nuo ole vähän vanhentuneita olettamuksia!?
Mä olin esikoista (tyttö)odottaessa aika tunteiden tuuliviiri ,millon olin eroamassa tiskaamattoman kattilan takia tai pistämässä kaverin kans välejä poikki yhteen mätsäämättömien aikataulujen takia 😀 Kerran taisin jättää anopin ja miehen prismaan kun meni joku asia tunteisiin. Tänää on menossa rv 21 (la 1.8) ja raskaus ollut todella erillainen. oon aika seesteinen en huomaa itsessäni sen kummenpia mielialan muutoksia . Oonkin sit mietiskellyt viimeviikon rakenneultran jälkeen että liekköhän syynä se että masussa majailee poikavauva.
Oi, ihanaa, mikä massu <3 Onnea vielä kerran 🙂