Ei tässä ole kyllä järjenhiventäkään kuinka nopsaa nää viikot kuluu – tänään starttasi jo 20. raskausviikko! Ihan käsittämätöntä. No eipä mene kauaakaan kun vauva on jo kainalossa jos tätä rataa jatkuu. Luultavasti jatkuukin, sillä kevät ja alkukesä on täynnä touhotusta ja aika isoja juttuja on tulossa ennen beben syntymää.
Rakenneultraankin on enää ihan vähän reilu viikko aikaa. Hassua miten monta viikkoa meni niin, että tuntui kuin ultraan olisi yksi ikuisuus vielä, mutta nyt ei tarvitsekaan enää kauaa odotella kun päästään Murua taas moikkaamaan.
Spekulointi pienen sukupuolesta tuntuu vain yltyvän mitä lähemmäs ultraa mennään, mutta itse kyllä jännitän eniten sitä, että onhan masussa kaikki varmasti hyvin! Etenkin kun välillä tuntuu ettei olisi raskaana ollenkaan, vaikka vaivoja löytyy pitkä lista jo. Tuo tunne johtuu varmaan pitkälti siitä, että Milasta tosiaan tunsin liikkeet tässä vaiheessa jo tosi hyvin, mutta tällä kertaa istukan ollessa edessä liikeitä saa ihan todenteolla yrittää bongailla rauhoittuessa pitkäkseen.
Mä oon ihminen joka nauttii odotuksesta ihan todella, ja nyt kun viikot kuluu tätä vauhtia mut on vallannut hassu fiilis. Mitä jos en kerkeä ottaa tästä ajasta kaikkea irti? Tietääkö kukaan mitä tarkoitan? Kun just nyt tuntuu siltä, että tää raskaus vaan hujahtaa ja kohta ollaan jo synnyttämässä. No onneksi KUITENKIN ollaan vasta puolen välin hujakoilla, joten ehkä mä ehdin kuitenkin kesään mennessä vähän kirotakin paksuna oloa, etenkin niillä Suomen kesän ”helteillä”… Toisaalta Milankin kohdalla siitä raskaudesta osasi nauttia täysillä vasta juuri rakenneultran jälkeen, kun tiesi että kaikki on hyvin. Ehkäpä sitä viikon päästä osaa ottaa eri tavalla tästä kaikesta irti ja napata jokaisen onnenunteen täysillä ♥
Mitäs sinne masuun sitten kuuluu just nyt? Muru rikkoo tällä viikolla jo 300gramman rajapyykin ja pituuttakin kertyy kokonaiset 25cm. Nyt sintti alkaa kerryttämään myös massaa kaiken muun kasvamisen ohessa.
Tällä viikolla oon innostunut tekemään jo jotain pieniä hankintojakin pienelle. Ekoista vauvanvaatteista voisinkin ehkä jo pientä vilautusta tehdä tännekin puolelle, niin ja muuten se raskausvaate-postaus menee kuitenkin ensi viikolle. Tässähän loppui nimittäin viikosta taas päivät kesken tuttuun tapaan!
Ihanaa viikonloppua murut!
SEURAA BLOGIANI, FACEBOOKISSA, BLOGLOVINISSA JA INSTAGRAMISSA + SNAPCHAT: @ESSIPIECES
Tags : fiilikset, raskaus, vauvajutut
Hurjaa tosissaan tämä ajan nopea kuluminen! Itsekin asustelen jkl:n lähellä ja toista lasta odotetaan, esikoinen täytti juuri 2 vuotta. Mulla tänään rv 20+1 eli hyvin samoissa mennään, rakenneultraan päästään alkuviikolla. 🙂 mulla myöskin istukka edessä ja toivoisin jo selkeämpiä liikkeitä.. esikoisesta tosin tunsin ekat liikkeet vasta juuri rakenneultran jälkeen joten sinällään nou hätä kun nyt jo useamman viikon on tuntunut edes jotain. 🙂 mä haluaisin jaksaa touhuta ton esikoisen kanssa ihan täysillä ja ns. nauttia kunnolla sen kanssa tästä ajasta kun se on vielä yksin se kaikesta tärkein – mutta harmi vaan en jaksa sitä tehdä ihan niin paljoa kuin oli haaveissa.. vaikka oma vointi hyvä onkin niin huomaa jotenkin olevansa vähän raihnainen.. 😉
On kyllä, ei ekan lapsen aikana todellakaan menty näin hurjaa vauhtia 😀 Vitsi miten kivaa kun niin moni saa kesällä suht samoihin aikoihin vauvoja! Tsemppiä hurjasti ultraan, niin jännää <3
Toi jaksaminen on muuten ihan sama täällä, pitäskin siitäkin vähän kirjoittaa vaikka ensi viikon odotuskuulumisiin. Välillä niin riittämätön olo kun ei jaksa samanlailla kun ennen. Mutta onneksi tää on vain väliaikaista, ollaan armollisia itsellemme, eikö? <3
Mulla ihan sama, että istukka tällä kertaa edessä, jonka siis kuulin vasta rakenneultrassa ja olin siksi ihan paniikissa sinne menossakin, koska en ollut varma onko kaikki hyvin. Kaikki oli kuitenkin paremmin kuin hyvin ja tällä kertaa olikin poika asustelemassa massussa. Esikoinen siis tyttö. Tuntui aluksi niin oudolta ajatukselta, että musta tulee pojan äiti. Nyt on kuitenkin pari viikkoa totuteltu ajatukseen ja muutama söötti poikavaate tullut osteltua. ? Ihanaa keskiraskauden aikaa sinulle!
Apua, mäkin olisin kyllä paniikissa jos mulle ei ois kerrottu ekassa ultrassa että istukka on tossa edessä vaimentamassa liikkeitä 😮 Hui! No onneksi teillä on huoli jo ohi ja kaikki jees vauvalla <3 Onnea poikalupauksesta ja kiitos!
Hauska seurata sun odotusjuttuja, kun omassa lähipiirissä menee yksi odottaja ihan samoilla viikoilla. Joskin sieltä on tulossa tuplat että luultavasti syntyy reilusti ennen l.a.a mutta kuitenkin 🙂 ja onhan tuon omankin juniorin raskaus aika tuoreessa muistissa 😉 ihana että osaat nauttia tuosta ajasta, vaikka keskiraskaus kyllä onkin parasta aikaa raskaudessa. Toivotaan että uässä kaikki olis hyvin <3
Oo kaksoset! No siellä on tuplasti sitten jännitettävää ja odotettavaa <3 Niin ja eihän sulla tosiaan kauaa oo omastakaan raskaudesta. Jep, mutta se nauttiminenkin on hyvin ajoittaista välillä 😀 No uään jälkeen saa sit ihan täysillä toivottavasti <3
Mulla on ollut kahdessa raskaudessa istukka edessä ja liikkeiden tunteminen on kyllä kummankin kohdalla ollut ihan onnetonta, jopa loppuaikoina. Ikinä kyllä kummallaan lapsella ei ollut hätää ja kyljellään maatessa sai joka päivä kyllä liikkeitä, mutta reilusti yli +20 viikoilla.
Mulla ollut istukka edessä x2 eikä ole vaikuttanut liikkeiden tuntemiseen. Ekasta tuntui joskus 17+jotain ja tokasta vielä aiemmin, oisko joskus 15 viikolla, en muista tarkkaan. Hassua 🙂