Tämä rakas veijari täytti eilen seitsemän kuukautta! Tuntuu että nää kuukaudet kuluu paljon nopeampaa kuin Milan vauva-aikana. Vastahan me juhlittiin puolivuotisia ja nyt jo tuli uusi kuukausi plakkariin. Kai se on vaan niin, että mitä useampi lapsi, sitä nopeammin aika tuntuu kuluvan. Vai mitä luulette – onko siellä samoja fiiliksiä? Yhtä hurjaa kuin ajan kuluminen on myös tämän pikkutyypin liikkumisen kehitys. Vain vähän sen jälkeen kun täyteen tuli puolivuotta, Noel alkoi nousta tukea vasten seisomaan ja kohta pari viikkoa on kävelty tukea pitkin. Toisaalta hurjan hienoa tuo kehitys, mutta kyllä äiti vähän haikeudella miettii mihin se vauva katosi tämän liikkumisen myötä jo neljäkuisena. Kyllä sellaisen möllöttelijä köllöttelijän enemmän mieltää vauvavauvaksi, kuin tälläisen hurjapään. Voitte myös varmaan kuvitella kuinka skarppina tän pienen apinan kanssa saa olla 24/7, sillä minkäänlaista itsesuojeluvaistoa ei vielä löydy.

Seiskakuisena ei meidän alueella ole neuvolaa ellei sitten ole mitään kontroloitavaa. Puolivuotiaana Noelin kasvu oli tasaantunut, joten meille ei aikaa varattu. Poika jatkaa edelleen todella siroa kasvuaan, ja siksi ajattelin tällä viikolla käydä punnitsemassa Noelin kuitenkin, vaikka varsinaista neuvolaa ei olekaan. Tää poika on kyllä jotain niin ihanaa, että sitä on todella vaikea edes sanoiksi pukea. Rauhallinen, mutta hyvin eloisa pieni. Noel on hereillä ollessaan aina liikkeessä, ja hyvin harvoin pötköttelee paikoillaan kovin montaa sekuntia. Ei siis ihme, että niitä söpöjä vauvamakkaroita ei ole ehtinyt kertyä, tuo poika nimittäin kuluttaa varmasti kaiken mitä syö! Kun kaikki on hyvin, Noel on itse aurinko. Hymyilee, jokeltelee ja seurailee mielenkiinnolla etenkin isosiskon touhuja. Kovasti ne jo leikkiikin, ja ihan viimeisin yhteinen sisarusjuttu on ryömimishippa. Sisko ottaa kiinni ja pikkuveli ryömii kiljuen karkuun – niin hauskaa seurattavaa! Noilla kahdella on jo niin vahva side <3

Noel nukkuu yönsä hyvin vaihtelevasti. Joskus syödään vaan pari kertaa, toisena jopa kuusi. Kai tässä on edelleen jotain hulinakautta meneillään? Tai sitten jossain vaiheessa on mietittävä mitä tuon yöimetyksen kanssa tehdään. Kovasti kyllä toivoisin, että tää tästä tasoittuisi pian, nimittäin täytyy myöntää että alkaa pikkuhiljaa väsymys näkyä ja tuntua tässä äidissä. Tietysti voihan se olla, että niitä legojakin alkaa pikkuhiljaa ilmestyä pieneen suuhun ja se vaikuttaa öihin. Ruokahommia reenataan ja ne sujuu koko ajan paremmin. Nyt lähiviikkoina ajattelin aloitella sormiruokailua soseiden ohelle.Mitäs muiden vauvoille kuuluu? Entäs löytyykö sieltä muita 2016 vuoden elokuisia – hulinoidaanko sielläkin?

Seuraa blogiani, Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa + Snapchat: @essipieces.

Tags : kehitys&kasvu, vauva-aika, vauvajutut