Olen talven aikana maininnut useampaan otteeseen, kuinka meillä on lapset sairastelleet viime kuukausina useaan otteeseen. Jälleen viime viikko meni täysin sairastuvalla, kun ensin Noel oli kuumeessa useamman päivän, ja putkeen Milallekin nousi kuume, joka jatkui vielä tällekin viikolle tuoden mukanaan myös korvatulehduksen. Ollaan siis saatu juosta lasten kanssa lääkärissä ja vetää Nikon kanssa suurin piirtein pitkää tikkua siitä kumpi jää minäkin päivänä kotiin sairaan lapsen kanssa.

Mun päivätyön aloitus on sujunut just niin mallikkaasti, kuin varmasti monen muunkin töihin palanneen vanhemman, jonka lapsi on aloittanut hoidon samaan aikaan. Ensimmäisenä vuotena päiväkodissa lapset tuntuu keräävän kaikki mahdolliset pöpöt mukanaan. Muistan, että Milakin oli hoidon aloituksen jälkeen usein kipeänä, mutta jotenkin tää kuopuksen aloitus tuntuu olevan yhtä flunssailua – hetki terveenä ja sitten taas herätään lämpöisinä, yskitään ja pyyhitään valuvaa nenää. Tuttua?

Melko moni myös varmasti kokee ahdistavaksi sen, kun joutuu useaan otteeseen pienen ajan sisään ilmoittamaa pomolle poissaolosta, vaikka eihän lapsen tai omallekaan sairastelulle mitään voi. Väkisin takaraivoon hiipii välillä fiilis, että pian töissä aletaan vähintäänkin katsoa kieroon ja supista selän takana saikuttelun myötä. Mutta minkäs sille voi, kun sairasta lasta ei yksinkertaisesti vain voi viedä hoitoon ja kotona olisi hyvä olla vielä yksi tervekin päivä toipilaana, jotta vältyttäisiin ikäviltä jälkitaudeilta.

Tänään on eka päivä reippaaseen viikkoon, kun molemmat lapset on hoidossa. Nämä sairaspäivät meillä pyritään hoitamaan niin, että kalenterin mukaan se jää kotiin kumman on ”helpompi” – ja tällä kertaa se meni oikeastaan aikalailla tasan ja oltiin molemmat muutama päivä poissa töistä.

Onneksi lapset ovat nyt olleet terveinä jo tovin – Noel viikon verran ja Mila oli vielä maanantaina kovassa kuumeessa, mutta sen jälkeen ollaan menty onneksi nopeasti parempaan ja lääkekuurikin näyttää purevan hyvin korvatulehdukseen. Mun ja lasten eilinen yhteinen arkivapaa otettiin vielä varmuuden vuoksi rauhakseltaan täysin kotona, jotta Milan kuume ei varmastikaan enää nousisi. Meno alkoi kyllä sitten taas olla sitä luokkaa lasten leikeissä, että ihan terve tuo tyttökin jo oli ja tänään hän suuntasi päiväkotiin normaalisti intoa puhkuen!

Nyt sormet ristissä toivon, että vihdoin oltaisiin voiton puolella, ja tän talven virustaudit olisi selätetty meidän perheen osalta. Norovirus mua kyllä vielä jännittää aika kovaa, että säästytäänkö siltä, koska sitä on ollut lähipiirissä, päiväkodeissa ja työpaikallakin niin paljon liikkeellä!

Onko teillä sairasteltu tänä talvena? Entä olisiko siellä jakaa hyviä vinkkejä, miten ootte saaneet blokattua näitä erilaisia epidemioita? Niin ja miten ratkaisette lasten hoitokuviot sairauden sattuessa? Jaatteko sairaspäivät jotenkin tasapuolisesti vai millaista menettelyä olette käyttäneet?

Nyt mä toivottelen teille ihanaa torstain jatkoa ja palaan pian blogin pariin vähän mukavampien asioiden äärellä!

x Essi

Seuraa blogiani, Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa + Snapchat: @essipieces.

Tags : ajatuksia, arki, lapset, perhelifestyle, työelämä